Aika rientää tosi nopeasti, Pikseli täyttää tänään vuoden! Onnea pikkuisellemme sekä tietysti sisaruksille, eli Wiljamille, Maisalle, Mantalle ja Murulle!

Pikseli on meidän molempien ensimmäinen koira ja otettiin homma alusta lähtien tosissaan. Käytiin tutustumassa rotuun jo puolitoista vuotta ennen Pikselin meille tuloa. Simpuran Anneli otti meidät vieraanvaraisesti vastaan, kertoi rodusta ja esitteli Sanin, Iitun ja Nupun. Etenkin rauhallinen ja ihmisrakas Sani vei sydämemme. Päätimme vielä matkustella ja ostaa oman kodin ennen koiran ottamista. Kun kuulimme kesällä 2009, että Sani on saamassa pentuja alkuvuodesta 2010 tiesimme, että nyt olisi sopiva hetki ja täydellinen pentue luvassa, kun isäksi olisi vielä tulossa komea ja rauhallinen Tommy.

Heti kun Anneli laittoi kuvia syntyneestä pentueesta, katseemme kohdistui pikku vitoseen eli Pikseliin. Pikkukaveri oli muita pienempi ja hassun näköinen, juuri meille sopiva rääpäle, jonka onneksemme saimme.

Alkuajat kotona eivät olleet pelkkää onnen huumaa, koska olimme aikamoisia pingottajia ja hermoilijoita. Sitten kun tulimme toisillemme tutuiksi, homma alkoi luistamaan omalla painollaan. Pikseli ei ole kovapäinen, vaan se on pehmennyt vanhetessaan. Pikkukaveri on seurallinen ja iloinen, joskaan ei enää niin innokas koirapuistossa riehuja. Varsinkin, jos paikalla on paljon koiria ja vielä räksyttäviä sellaisia.

Saamme usein kuulla, että olemme kouluttaneet Pikselin tosi hyvin. Kunnia kuuluu oikeastaan Pikselille itselleen sekä tietysti hyville geeneille, joiden ansiosta Pikseli on rauhallinen, pehmeä ja kiltti, täydellinen ensimmäinen koira kahdelle hermoilevalle ensiomistajalle. Nykyään ei enää hermoilla, koska Pikseli osoittaa rentoutensa päivittäin. Uuden vuodenkin se vietti katsellen lattian rajassa olevasta pikkuikkunastaan raketteja välillä jäystäen luuta, välillä nukahtaen.

Annoimme eilen matokuurin ja seuraavaksi vuorossa on yksivuotisrokotus. Näillä eväillä kohti vuoden 2011 seikkailuja!

Pikseli aloitti joulukuun alussa barffauksen. Olin kokeillut jo aiemmin antaa pikkukaverille porkkanaa ja raakaa kananmunaa ruuan seassa ja jauhelihaahan Pikseli on saanut melkein aina päivittäin. Koska Pikseli ei ole herkkävatsaista sorttia, päätimme vaihtaa ruokavalion kertarykäisyllä.

Nappulat jäivät historiaan ja tilalle tuli raaka jauhettu liha ja kasvikset sekä lihaisat luut. Aamupalaksi siis raakoja kasviksia soseutettuna sekä jauhelihaa, tilkka pellavansiemenöljyä, marjarouhetta ja/tai pakastemarjoja. Iltapäivällä sitten luuateria, jonka annamme jäisenä, koska Pikselistä on tullut uuden, taivaallisen makuisen ruuan myötä kamala hotkija.

Ostamme luut ja lihat Barffi tassusta, jonka safkoihin ollaan tosi tyytyväisiä. Tähän mennessä ollaan ostettu kananjauhelihaa, lampaanjauhelihaa, kanansiipiä, naudan sydäntä ja kalkkunankauloja. Jauhelihat ovat kilon paketeissa, joten pidetään ruokatalkoot ja pakataan aamupalat valmiiksi pusseiksi pakastimeen, jottei tarvitse joka aamu punnita ja säätää grammoja kohdilleen. Jauhelihan lisäksi pussiin pakataan kasvissörssöä, jonka teemme itse. Blenderissä pyöri viimeksi ainakin kesäkurpitsaa, porkkanaa, kurkkua, merilevää, mustikkajauhetta, tuoretta mustikkaa, pinaattia ja omenaa.

Sörssöt pussiin ja puntarille

Barffaus ei ole tuntunut lainkaan hankalalta. Yökyläillessä ollaan kääräisty jäiset safkat sanomalehteen ja kuljetettu pienessä kylmälaukussa mukana. Tuntuu kivalta katsella, kun Pikseli on niin intsinä uudesta ruuasta, kaikki menee alas mitä annetaan. Palkkioksi kelpaa kurkun- tai tomaatinpala, seuraavaksi ajattelin kokeilla kuivattaa naudan sydämestä ekstraherkkupalkintoruokaa.

Ja miten raakaruoka onkaan vaikuttanut Pikseliin. Kakan määrä on pienentynyt pariin pieneen nököseen ja kerrat ovat harventuneet viidestä kolmeen. Entinen pahainen paukuttelija on tiessään, eli Pikselillä ei ole enää niin paljon ilmavaivoja ja se juo paljon harvemmin. Turkkikin tuntuu pehmeämmältä. Kuten jo mainitsin, Pikselistä on tullut ruuanhotkija ja vähän kerjääjäkin, kun pikkuinen on tajunnut, että ruoka on nykyään aina hyvää. Pikselihän ei oikein ikinä lämmennyt kunnolla nappuloihin, vaan närppi kupin pikkuhiljaa tyhjäksi. Tähän mennessä barffaus on siis sujunut hyvin, toivottavasti jatkossakin!

Pikseli sai ensimmäisen tunnustuksensa, Sunshine Awardin, Uuden musteen Mikolta. Pikkukaveri kiittää (tai uneksii kiittämisestä mun sylissä nukkuen) ja paiskaa tunnustuksen eteenpäin Peppi Poulainille, naapurin ihanalle tytölle, jolta Pikseli tietää tai kuvittelee aina saavansa jonkun herkun.

Ei ole Pikselistä lattialla matkustajaksi. Pian tämän jälkeen syliin.

Pidennetyn viikonloppuvapaiden ansiosta kerkesimme vierailemaan Jarkon äidin ja siskon luona Korsossa ja kummityttöä moikkaamassa Helsingissä. Perjantaina Pikseli pääsi tapaamaan kolmannen kerran Ella-rottweilerin, ja edelleen näiden kahden koiran oleilu toistensa seurassa käy helpommaksi, vaikkakin se on vielä kovin jännittynyttä. Aiemmalla kerralla Pikseli oli väsymätön päästäkseen Ellan suosioon. Tällä kertaa Pikseli hengaili myös itsekseen Ellan seurassa, joten Ellan ei tarvinnut enää niin paljon muristakaan.

Vantaan jälkeen matkasimme sunnuntaina moikkaamaan kummityttöä Alisaa. Viimeksi Alisa pelkäsi Pikseliä aika paljon, kuten tälläkin kertaa aluksi, mutta alkoi pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen. Pian Alisa uskaltautui silittämään Pikseliä, oleilemaan lattialla Pikselin kanssa samanaikaisesti ja lopulta leikkimään vetoleikkiä Pikselin kanssa. Vaikka välillä Pikselin juostessa kohti, Alisaa alkoi jännittämään, tuntuu että seuraavalla kerralla nämä kaksi voisivat jo olla ylimmät ystävykset.

Alisan ja Pikselin vetoleikkiä.

Ei ollakaan postattu vielä pyöräkärrystä, joka ostettiin Pikselille keskikesällä. Meillä ei ole autoa, joten liikutaan paljon fillareilla ja haaveiltiin jo keväällä pyöräretkistä Pikselin kanssa. Ei pyöräillä kuntoilumielessä, vaan fillarointi on puhtaasti siirtymistä paikasta toiseen, joten ei ajateltu juoksuttaa Pikseliäkään pyörän vieressä kuntoilemassa. Joskus kilometrejä kertyy runsaastikin, joten senkään puolesta ei juoksupyörälenkkeily kuulostanut pikkukoiran jutulta.

Suomessa koirien hyvälaatuiset pyöräkärryt maksoivat ihan liikaa, noin 300 euroa, joten päädyttiin tilaamaan kärry Saksan eBaystä. Hinnaksi tuli postikuluineen vajaa 150 euroa. Lähetys tuli nopeasti ja kärry oli helppo koota.

Miksemme sitten postanneet kärrynkäytöstä aiemmin? Noh, Pikseli ei oikein diggaa kärryä. Tehtiin kaksi 10 kilsan lenkkiä (5 kilsaa fillarointia, reilu tunti käppäilyä Ruissalossa ja sitten fillarilla takaisin kotiin) ja molemmilla kerroilla Pikseli vinkui lähes koko matkan ja raapi kärryn seiniä tassuillaan. Toisella kerralla vinkuminen loppui ehkä kilometri ennen kotia, mutta ei silti jäänyt fiilistä, että pikkukaveri olisi nauttinut rennosta matkustuksesta. Ajateltiin kokeilla vielä kolmas kerta ja tehdä sitten postaus, mutta kolmatta kertaa ei enää viime kesänä tullut.

Ankea kärrymatkustaja odottaa kuvaustuokion loppumista

Ei olla luovutettu, ensi kesänä uutta yritystä! Pikseliä näytti vaivaavan etenkin kärryn tärinä ja pikkuinen pomppasi pystyyn varsinkin pienissä töyssyissä. Laitettiin tyyny pehmikkeeksi ja kärryssä on pehmustettu alusta myös vakiovarusteena, mutta ei auttanut.

Kaiken kaikkiaan kärry on hieno peli! Turvahihna laitetaan kaulapantaan kiinni, kaikilla sivuilla on verkkokangasta ja “katolle” saa myös läpinäkyvän muovin jos alkaa sataa. Pyörät ovat vahvat, kärry kääntyy sulavasti ja kiinnitys pyörään käy sutjakasti. Hyvien ominaisuuksien vuoksi ollaan käytetty kärryä myös pari kertaa tavaroiden kuljetukseen. Ehkä jouluruuatkin kulkevat kärryllä kotiin, kun muuten pitää tehdä niin monta hakureissua fillarilla tai bussilla.

Kärryssä olisi tilaa vaikka kahdelle pihikselle. Ehkä joskus

Viime aikoina ilma on kylmennyt sen verran, että Pikseli tärisee pidemmillä lenkeillä jonkin verran. Emme kuitenkaan ole käyttäneet vielä näin lauhoilla ilmoilla Pikselin talvimanttelia, joten pohdimme villanutun hankkimista tai teettämistä jollain kaverilla. Työpaikalla tuli puhetta tästä ja saimmekin työkaverini Arttu-koiran pentuaikaisen villapaidan, mikä istui Pikselille kuin sukka.

Tänään ollessamme kävelyllä Nummella ja Itäharjulla laitoimme paluumatkalla Pikselille ekaa kertaa nutun päälle kun tuuli koveni ja tuli pilvisempää. Pikseli tajusi heti että villapaita lämmittää ja häntä rupesi heilumaan ilosta!

Kävimme sunnuntaina retkellä Nummessa ja Kuuvuorella, ja poikettiin myös kaverillamme Mikolla kylässä.

Pikselin lempilelu on vetolelu.

Pikseli täytti marraskuun alussa 10 kuukautta. Ensimmäiset juoksut ovat ohi ja tulevana keskiviikkona uskaltaudutaan ekaa kertaa koirapuistoon sitten juoksujen. Pikseli-raukka ei ole päässyt koirapuistoon yli kuukauteen, joten se varmaan räjähtää ilosta kun se tajuaa mihin ollaan menossa keskiviikkona.

Menkkojen loppuminen varmistui poikakoira-tapaamisella. Pikselin kaverikoira Putti tuli viikko sitten maanantaina kylään. Pikseli tuoksui Putista vielä sen verran kuumalta pakkaukselta, että se yritti kovasti nousta Pikselin selkään. Pikseli ei vaan suostunut tällaiseen vaan rimpuili itsensä vapaaksi ja antoi Putin ns. maistaa omaa lääkettään. Tapaaminen meni kivasti ja molemmat koirat olivat sen jälkeen kovin väsyneitä. Mukana oli myös pienen pieni vauvakoira Hilma, mikä pysyi ihmisten sylissä koko ajan, kun sitä jännitti isompien koirien riehunta.

Tauko temmellyksessä.

Pikselin nisät ovat kasvaneet huomattavasti parin viikon aikana. Onko tulossa valeraskaus vai laskeeko niiden turvotus juoksujen loppumisen myötä, jää nähtäväksi. Muuten Pikseli on kasvattanut massaa entisestään. Se on lihaksikkaampi ja tuntuu taas painavammalta.

Emme enää odota toisen korvan laskeutumista, vaan oletamme että se tulee jatkossakin olemaan pystyssä. Emme ala korvaa teippailemaan vaan olemme tykästyneet Pikselin morjenstavaan korvaan.

Väsynyttä haaveilua.

Olemme pidentäneet yhden päivälenkin kestoa aikaisemmasta n. tunnin lenkistä puolestatoista-kahteen tuntiin. Arkena pidempi lenkki on iltalenkki ja viikonloppuna teemme päiväretken jonnekin vähän kauemmas, jossa Pikseli on yleensä vapaana.

Lisäksi Pikseli on päässyt jälleen takaisin sänkyyn nukkumaan, kun se ei enää tee lakanoihin tahroja. Se käy nukkumaan omalle paikalleen säkkituolin päälle, mutta hiipii aina yöllä johonkin aikaan meidän väliin nukkumaan. Pikseli nukkuu pidempään kun se on meidän sängyssä, viikonloppuna jopa yhdeksään!