Vietimme mukavan rennon juhannuksen Hämeessä Tanttalassa, varmasti myös Pikselin mielestä. Pikseli sai olla vapaana lähes koko juhannuksen. Isolla pihalla oli kiva nuuskuttaa ja kirmata ympäri taloa. Tässä muutama kuva tunnelmista.

Matkat taitettiin autolla jossa Pikselillä oli oma turvavyö. Toisessa kuvassa ollaan perillä petankkia pelaamassa.

Pikselin lempipaikka sisällä. Luulee olevansa kissa...

Pihalla katselemassa.

Herkuttelija. Söi muuten sienen ja oksensi.

Lopulta väsytti kovin.

Pikseli on löytänyt maassa kiehnäämisen ihanuuden. Lenkillä ollessa vastaan saattaa tulla vastustamaton kohta johon pitää heittäytyä selälleen kierimään. Tällainen kohta jää mieleen, ja seuraavalla lenkkikerralla samalla paikalla toistetaan toimenpide uudelleen.

Tänään kieriminen nurmikolla tuntui erityisen hyvältä. Pyörimisen jälkeen huomattiin että koirahan haisee aivan kananpaskalle. Viehättävää. Kotiin päästyämme koira välittömästi suihkuun. Kunnon kuivauksen jälkeen raasulle tuli kuitenkin vilu ja käärittiin se sitten lämpimään nyyttiin. Siihen oli mukava nukahtaa.

Viime keskiviikkona mentiin viettämään pihakoirien ja villakoirien yhteistä kesäiltaa Rymättylään kauniiseen kesäpaikkaan meren rannalle. Koiria oli ilmoitettu tapahtumaan yllättävän paljon, noin 30 kappaletta. Tapahtumassa harjoiteltiin Rally-Tokoa, jossa suoritetaan erilaisia tottelevaisuusliikkeitä tehtäväradalla. Rally-Toko perustuu koiran ja omistajan kontaktiin radalla eikä niinkään mekaniseen käskytykseen.

Pikseli oli erittäin hermostuneen ja hämmentyneen oloinen liikkeitä harjoitellessa ja kontaktia oli vaikea saada, vaikka normaalisti Pikseli ottaa itse paljon katsekontaktia. Liekö stressaavalla automatkalla ja suurella koiramäärällä osuutta asiaan. Tämän vuoksi päätettiin jättää toko väliin ja keskityimme nauttimaan kauniista maisemista. Pikseli pääsi leikkimään muiden pihakoirien kanssa (ja samanikäisiä pentujakin oli pari paikalla!) ja kahlailemaan mereen. Myöhemmin harjoittelimme uudelleen kontaktin ottamista ja perustottelevaisuutta, jolloin Pikseli suorastaan loisti osaamisellaan. Ilta meni kuin siivillä ja oli mukavaa tavata taas muita pihakoiria!

Tarkkailua kauempaa ja peuhaamista lähempänä.

Pikseli pääsi urospentujen huomion keskelle.

Romanttinen iltakahlaus.

Tämänpäiväinen ruuanhakuepisodi herätti postausajatuksen Pikselin ruokailusta. Ruokavalio koostuu pääsääntöisesti nappuloista. Käytiin eri merkkivaihtoehtoja jo ennen Pikselin meille muuttoa läpi aika paljonkin. Päädyimme Acanan Puppy Small Breediin, jota pikkukaveri on napsinut siitä asti, kun kasvattajan antama Royal Canin pussi loppui.

Valitsimme Acanan, koska heidän tuotteensa eivät sisällä geenimuunneltuja aineksia, maissia, vehnää, soijaa, gluteenia, eläinperäisiä sivutuotteita, hormonikäsiteltyä lihaa eikä keinotekoisia maku- tai säilöntäaineita. Toisin sanoen ruoka on varsin luonnollista (liha kelpaisi ihmisravinnoksi, raaka-aineista suuri osa tulee lähituottajilta ja osa on luomua) eikä edes pahan hintaista.

Pikseli syö nappuloita mielellään. Sille ei ole tullut Acanasta vatsavaivoja tai allergisia reaktioita, joten syötämme näitä raksuja Pikselille kunnes se on 11 kuukauden ikäinen. Sen jälkeen suunnitelmissa on aloittaa barffaus.

Pikseli ruokailee tällä hetkellä kolme kertaa päivässä. Aamulla ja illalla annamme nappuloita ja päivällä raakaa naudan jauhelihaa ja vähän nappuloita. Jos Pikselin vatsa vaikuttaa kovalta niin sitten vähän kermaviiliä sekaan. Palkitsemiseen toimii parhaiten nakit tai Coachies-raksut, joita saa ainakin Stokkalta. Raksujenkin ostoperiaatteena oli kaiken ylimääräisen puuttuminen (ei geenimuunneltuja aineksia, vehnää tai gluteenia).

Niin, se ruuanhakuepisodi. Acanaa saa tietojemme mukaan vaan toiselta puolelta kaupunkia, Skanssi-kauppakeskuksen Faunattaresta. Tai onhan täällä jälleenmyyjiäkin, mutta kaupasta sitä saa silloin kun haluaa. Töiden jälkeen ryysin kauppatorilta bussiin ja matkasin Skanssiin, Faunattaresta löysin viimeisen Puppy Small Breed -pussin (tai säkin, ei ollut kuin yksi 7,5 kilon säkki ja sekin rikki) ja sitten äkkiä bussipysäkille. Bussimatkalla takaisin keskustaan alkoi sopivasti sataa, ja keskustasta pyöräilinkin sateessa 2,5 kilsaa kotiin. Mutta nyt on niitä oikeita raksuja taas hetkeksi!

Säkki painaa enemmän kuin koira (paitsi kuvan puolityhjä säkki)

Käytiin taas Ruissalossa retkeilemässä, tällä kertaa keräämässä villivihanneksia. Pikseli nautti tapansa mukaan ulkoilmasta ja sai juoksennella metsässä vapaana. Se ei lähtenyt omille teilleen, vaan pyöri kokoajan lähietäisyydellä.

Pikseli on alkanut muistuttaa mangustia, kun heinikko on jo niin pitkää, että pikkukaverin pitää seisoskella takajaloillaan. Toinen kesäsuosikki on mahdollisimman pitkässä ruohikossa vaeltelu ja kolmas lyhyemmässä ruohikossa selällään makoilu.

Retken päätteeksi löydettiin täydellinen pieni merenrantakaistake eväiden syöntiin. Pikselin rouhetikku vieri mereen, mutta maistui taas meripelastuksen jälkeen. Kahlaaminen ei tällä kertaa hotsittanut.

Viime lauantaina vietimme synttäreitä kaverin luona Pikseli mukanamme. Aluksi hieman epäröitiin Pikselin mukaanottamista, sillä synttäreille oli tulossa kuitenkin paljon ihmisiä yksiön kokoiseen asuntoon, mutta sitten rohkaisimme mielemme. Pikseli käyttäytyi koko kuuden tunnin vierailun ajan mallikkaasti. Se hengaili rauhallisesti, välillä seurassa, sylissä ja omissa oloissaan. Uusien vieraiden saapuessa Pikseli kävi moikkaamassa ovella ja palasi sitten takaisin.

Yksi erikoinen sattumus tapahtui. Annoimme Pikselille ajan kuluksi siankorvan, jota Pikseli tietysti piilotteli eri paikkoihin etteivät vieraat löytäisi tätä aarretta. Jonkin ajan kuluttua korva alkoi maistua ja Pikseli siirtyi jäystämään sitä synttärisankarin matalaan futon-sänkyyn.

Karmea rääkyminen katkaisi kuitenkin rauhallisen oleskelun. Pikseli hypähti sängystä kiljuen ja kaikki katsoivat hätääntyneenä pikkukoiraa. Kenties Pikseli yritti nielaista liian suurta palaa ja se hätääntyi kun nieleminen sattui. Missään vaiheessa Pikseli ei kuitenkaan kakonut tai haukkonut henkeä, joten tuskin se oli tukehtumaisillaan. Hetken rauhoiteltuamme koiraa se rauhoittui ja häntä alkoi taas heilua innokkaasti.

Hetki ennen "tilannetta".

Tällä hetkellä odotellaan pitkän kulmahampaan irtoamista. Se roikkuu inhan näköisesti puoliksi irtonaisena. Pikseli ei anna nyt koskea hampaaseen, joten emme aio nyhtää sitä väkisin. Olemme leikkineet Pikselin kanssa vetolelulla paljon tänään, jotta hammas “sattumoisin” irtoaisi, mutta vielä se siellä killuu. Katsotaan olisiko aamulla Pikselin vieressä tyynyllä irtohammas.