Ensin bussilla keskustaan ja siitä sitten toisella bussilla Ruissaloon. Bussimatka meni yhtä mukavasti kuin aiemmalla kerralla, Pikseli hetken katseli ikkunasta ja sitten nukahti syliin. Ruissalossa jäätiin kansanpuiston kohdalla pois ja lähdettiin metsäpolulle. Pakkasta oli jonkin verran, joten puettiin Pikselin lämmin villamantteli päälle. Pikseli oli todella reipas retkeilijä ja jaksoi kävellä maastossa hyvin. Etenimme Pikselin tahtiin.
Torstaina kuljettiin bussilla keskustaan ja vierailtiin työpaikalla. Bussia odotellessa Pikseliä vähän jännitti, mutta itse kyyti meni mukavasti sylissä torkahdellen. Toimistolla Pikseli käyttäytyi oikein mallikkaasti, nuuski paikkoja ja sai leikitystä työkaverin lapsiperheeltä, jotka piipahtivat pentua katsomassa. Sitten bussimatka takaisin kotiin ja takapihan käymälän kautta sisään. Kotona pääsi ruokakupin äärelle ja lämmittelemään kakluunin viereen, ja nopeasti sen jälkeen alkoikin jo kovasti väsyttämään.
Tänään alkoi sitten yksinoloharjoitukset. Käytiin eilen tiistaina autoreissulla (Pikseli mukana kopassaan tietenkin) ja ostettiin kaksi kompostikehikkoa Biltemasta. Niistä viriteltiin Pikselille aitaus olohuoneeseen, jotta tänään keskiviikkona päästiin harjoittelemaan yksinoloa.
Ensimmäisellä harjoittelukerralla puuhailin aktiivisesti huoneessa Pikselin näkyvillä, mutta en huomioinut sitä mitenkään. Tällöin Pikseli vikisi aika paljon, mutta kun itsekin asetuin aloilleni lukemaan, meni hetken päästä Pikselikin koppaan nukkumaan.
Toisen harjoittelukerran kohdalla Pikseli alkoi tottumaan ajatukseen siitä, ettei se voi olla lähellä omistajiaan koko ajan. Pystyin puuhastelemaan arkiaskareita vapaasti poissa Pikselin näkyviltä toisessa huoneessa ja käymään muutaman kerran ulkona. Pientä vikinää kuului aluksi vähän aikaa, mutta sitten ääni hiljeni. Kun myöhemmin tulin katsomaan, Pikseli oli jo unessa kopassaan. Sitten kun Pikseli herää, se pääsee aitauksesta ja saa taas halauksia, jotta se luottaisi siihen, että omistaja aina palaa sen luo.
Tottumiseen rajattuun tilaan aitauksessa menee aikaa ja näitä harjoituksia tullaan tekemään jatkossa aika usein, jotta voimme luottavaisin mielin palata töihin vapaiden jälkeen.
Eilen maanantaina annoin vielä Pikselin tulla syliin lähes aina kun se halusi, sillä se on kovin läheisyydenkipeä ja uusi koti jännittää kovin. Tänään tein enemmän muita askareita ja aina välillä huomioin Pikseliä. Vaikka se kovasti edelleen haluaa tulla syliin, tarjoan sille jonkin vaihtoehtoisen mukavuuden tai jätän huomioitta, jolloin se keksii jo oikein hyvin omia puuhia.
Tänään tiistaina luoksetulo-harjoituksen yhteydessä houkuttelin sen namulla kakluunin luokse, mitä se aiemmin on pelännyt. Koska kakluuni oli mukavan lämmin, jäi Pikseli sen eteen lepäilemään aivan itsekseen ja nukahti siihen.
