Pikseli sai tänään ensimmäiset rokotuksensa, johon kuului suoja parvolta, penikkataudilta, tarttuvalta maksatulehdukselta ja kennelyskältä. Menimme eläinlääkäriasema Vettorille, ja käynnistä jäi hyvä mieli. Saimme oikein kannustavaa ja asiantuntevaa palvelua. Pikseli oli hyvin reipas vaikka jouduttiin istuskelemaan odotushuoneessa aika pitkään kiireellisen hoitotapauksen vuoksi. Itse toimenpide ei tuntunut Pikseliä haittaavan.

Eläinlääkäri kuunteli Pikselin sydämen ja edelleen sieltä oli kuulunut pieni mutta selvä sivuääni, voimakkuudeltaan n. 2/6, mutta lääkäri ei ollut tästä yhtään huolissaan. Vasta puolen vuoden ikäisenä saadaan selville, että onko kyseessä vain puppy murmur, eli pennun kehityksestä johtuva sivuääni. Seuraava sydämen tsekkaus on kuukauden päästä samalla kun Pikseli saa tehosterokotukset. Painoksi vastaanoton vaaka näytti tasan 3 kiloa. Reippain mielin eteenpäin!

Ei olla postattu kovin paljon ulkokuvia, vaikka ulkoillaan tietty joka päivä moneen kertaan. Ulkoilurutiineiksi on vakiintunut kolme puolen tunnin lenkkiä päivässä (aamulla seitsemältä, päivällä kolmen ja illalla kahdeksan yhdeksän maissa). Tarpeille pitää tietty päästä useamminkin, joten pikavisiitteja ulos rampataan melkeinpä tunnin välein. Ai niin, Jarkko käy Pikselin kanssa ulkona myös puoli neljän maissa yöllä, kun pikkuinen herää kakkoselle.

Tässä muutama ulkokuva viime viikoilta.

Ollaan Pikselin kanssa käyty nyt kolmella ystävällä kylässä. Ensimmäisessä paikassa Pikseli oli ihan huumassa kaikista johdoista, matoista ja muista herkullisista ulokkeista ja pissasi matolle. Rauhoittuminen ei onnistunut pikkukaverilta millään. Mukana oli juomakuppi, rouhetikku ja riekko-vinkulelu.

Seuraavassa paikassa Pikseli oli yhtä kreisillä päällä, pureskeli ja pissasi sänkyyn (tarpeeksi matala pikkukoiralle). Mukana oli pitkäkestoisempi pieni “tikkuluu” (jonka Pikseli hukkasi johonkin), isompi luu, joka ei kiinnostanut, riekko ja vessapaperista taiteltu, juustoa sisältävä puuhapaketti.

Tänään oltiin kolmannessa paikassa, jossa oli vähemmän pureskeltavaa. Mukana oli rouhetikku, pari tikkuluuta (joihin ei kajottu), riekko ja narullinen tennispallo (joka ei myöskään ollut mukana leikeissä). Kun mielenkiintoista tarttumapintaa oli vähemmän, Pikselikin oli rauhallisempi. Se sai myös vähemmän huomiota ja nukkui kahdet unet riehumisen päätteeksi. Pissoja ei tarvinut siivota sisällä, mutta keittiön matto sai uuden pikku vekin.

Tiiviimmästäkin matosta saa lankoja irti kun kääntää mattoa vähän kuprulle.

Kehitystä vierailukäytöksessä on tapahtunut ja olemme itsekin tajunneet ottaa enemmän sallittua pureskeltavaa mukaan. Ärsyttävintä on, kun Pikseli alkaa käydä ihan ylikierroksilla ja puree käsiä, jotka yrittävät estää suuremmat tuhot. Pitänee alkaa opettelemaan rauhoittumista enemmän, kun sosiaalinen ja utelias pikkukaveri haluaisi aina tutustua kaikkiin ja kaikkeen täydellä innolla.

Törmäsimme eilen puistossa söpöön 9-viikkoiseen shiba-pentuun, jota Pikseli kohkasi häntä vispaten morottamaan, kun arka shibanen peruutti ja koitti pitää innokkaan häseltäjän etäämmällä. Pikseli on kyllä tosi rohkea ja sosiaalinen pikku pihis. Harmi vaan, ettei tunneta Turusta paljon koiraihmisiä, niin Pikselin koirakontaktit ovat olleet tähän mennessä tosi rajalliset. Onneksi synnyinkodista sai hyvän sosiaalisen pohjan ja rokotusten jälkeen voidaan alkaa hengailla enemmän myös ei niin tuttujen koirien kanssa.

Varasin rokotusajankin, mennään viikon päästä maanantaina. Rokottajaksi sattui sydänspesialisti, joka onkin hyvä homma. Pikselillähän kuului pienenä hento sivuääni sydämestä, joten saadaan kunnon asiantuntija kuuntelemaan miltä pikkusydän nykyään kuulostaa.

Pureskelija

Pureminen on tällä hetkellä Pikselin lempipuuhaa. Pienet mutta tehokkaat hampaat koluavat leluja, kulmia, messinkilistoja, ihmisiä, käytännössä kaikkea mistä kiinni saa.

Liian riehakas leikki päättyy nopeasti, kun kiljaistaan kipakasti AI, jos Pikselin pureminen sattuu. Tämän Pikseli yleensä tajuaa tai ainakin hämmentyy hetkeksi. Yleensä vielä tehostamme kieltoa jättämällä tämän jälkeen sen kokonaan ilman huomiota, jolloin se hetken odottaa ja sitten siirtyy puuhailemaan itsekseen.

EI-sanaa olemme käyttäneet, mutta tarkoitus olisi vähentää sen käyttöä, jotta sanalla olisi enemmän merkitystä. Usein Pikselin huonekalujen jäystäminen loppuu siihen että sille tarjotaan vaihtoehtoinen kohde, puruluu tai joku lelu. “Kovempia konsteja” ovat Pikselin tiukasti kiinni pitäminen niin kauan, että se rauhoittuu ja sumutepullolla vesisuihkaus naamaan, mutta pullo tuntuu olevan aina väärässä huoneessa kun tilanne on päällä.

Vierailu kaverin kotona oli aika hankalaa, kun Pikseli oli samalla todella innostunut ja pureliaalla päällä. Etenkin matot, jatkojohdot ja ihmisten kädet saivat kyytiä. Huomioimattomuus ei tässä tapauksessa auttanut, koska Pikseliä sai vahtia ja kieltää jatkuvasti kun se ihmisten puremisesta siirtyi suoraan mattojen kimppuun. Pikseli ei todellakaan näyttänyt parhaita puoliaan tämän vierailun aikana, mutta olikin ensimmäistä kertaa jonkun toisen kotona kylässä. Eikä rouhetikkukaan riittänyt kuin hetkeksi. Olisi pitänyt tajuta ottaa mukaan jotain pitkäkestoisempaa pureskeltavaa.

Toivottavasti tämä pureminen hellittää viimeistään kun hampaat vaihtuvat!

Pikselin silmät ovat alkaneet rusehtua pupillien ympäriltä.

Ollaan käyty viikonloppuna kaupungilla totuttelemassa ihmisvilinään. Pikseli haluaisi moikata kaikkia, ja vikisee kun ei pääse ohikulkijoiden luo. Häntä heiluu iloisesti ja painuu välillä koipien väliin kun alkaa jännittää. Istahdettiin välillä jokirantaan, ja useampi tyyppi tuli tervehtimään Pikseliä, josta pikkukaveri hullaantui. Muutenkin joka puolelta kuuluu aina lässytystä ja huokailua kun liikutaan Pikselin kanssa ihmisten ilmoilla.

Tois puol jokke

Uni on maittanut viikonloppuna pidempään, onneksi. Tietty puoli kuudelta pitää käydä takapihalla, mutta sen jälkeen jatkettiin vielä unia sekä lauantaina että sunnuntaina.

Pikselin villapaita tuntuu entistä sopivammalta pikkukaverin päälle, eli Pikseli on taas viikossa kasvanut. Sen näkee kyllä ihan silmälläkin. Villapaidan helma roikkui ennen vähän hännän päällä, mutta reuna on nyt selvemmin selän päällä. Naamarututkin ovat hieman pienentyneet. Ja vanhemmat ovat ylpeitä, kun pikkuinen osaa jo istua, mennä maahan ja antaa tassua

Ensi viikolla ollaan menossa ekaa kertaa ystävälle kylään ja meille tulee vieraita, myös ensimmäinen koirakaveri! Jää nähtäväksi miten Pikseli reagoi Putti Koiraseen.

Tehdään molemmat Jarkon kanssa 80-prosenttista työviikkoa, joten minä olen perjantait vapaalla ja Jarkko pääsee joka päivä kahdelta. Pikselin ei siis tarvitse olla 8-tuntisten työpäivien ajan itsekseen, 6-tuntia neljänä päivänä viikossa riittää.

Pikseli oli tänään tokaa kertaa työpäivän ajan yksin kotona. Eilen oli naapurin mukaan kuulunut pientä vikinää, mutta ei mitään häiritsevää tai pitkäkestoista. Jarkolla oli töistä tullessa vastassa revityt sanomalehdet, metrin verran liikkunut aitaus, pissat ja kakat lattialla sekä täysi kongi ja vessapaperirulla-puuhapaketti. Tänään ei naapurin mukaan ollut kuulunut mitään. Aitaus oli tänään täsmälleen samassa paikassa, kongi tyhjä ja sanomalehdet suht samalla tavalla kun Jarkko saapui kotiin. Pikseli nousi kopasta venytellen tervehtimään. Toivottavasti Pikseli jatkaa uutta arkirytmiä ensi maanantaina yhtä kiltisti kuin tänään!

Pikselin hengailualue yksinoloon

Viime yökin oli siedettävin tähän mennessä. Pikseli heräsi vain kerran, yhden maissa, käydäkseen sanomalehdellä pissalla. Seuraava herätys oli puoli kuudelta, jolloin noustiin, puoli tuntia ennen herätyskelloa.

Tänään kotona näytti päivällä ehkä tältä.

Erävoitto! Kaikki Pikselin kynnet leikattu Noudatettiin työkaverin neuvoa ja väsytettiin Pikseli ulkoilulla ja leikillä siihen pisteeseen, etteivät sakset enää häirinneet. Ne eivät olleet enää niin kiinnostavat tai hirveät, etteikö olisi haistamisen jälkeen voinut alkaa rennosti koisata. Eli periaatteessa huijattiin kun leikattiin nukkuvan koiran kynnet, mutta whatever, pääasia että lyhenivät!

Aamulla oli ohjelmassa yksinoloharjoitus. Pikseli uikutti puolisen tuntia, kävi sitten nukkumaan ja koisi pari tuntia. Väijyin sen aikaa yläkerrassa piilossa ja palasin, kun pikkukaveri oli yhä hiljaa. Huomenna kokeillaan lähteä molemmat aamulla samaan aikaan ja olen vähän pidempään poissa, eli sama tilanne kuin tulevina työaamuina. Torstaina pitäisi jättää Pikseli ekaa kertaa työpäivän ajaksi yksin, jännittävää…

Päivällä käytiin Jarkon ja mun työpaikoilla hurmaamassa työkaverit. Pikseli oli tosi reipas tutustuja, mitä nyt vähän tärisytti ja riehutti. Jarkon duunissa alkoi jo väsyttää, ja Pikseli väsähti taas bussiin.

Yritettiin tänään tokaa kertaa kynsien leikkaamista. Ekalla kerralla pienen rimpuilun jälkeen saatiin leikattua kolme kynttä, tänään ei yhtään. Ekalla kerralla Pikseli ei taitanut tajuta koko juttua, siksi saatiin niinkin monta kynttä hoideltua.

Tänäänkin annettiin Pikselin ensin haistella saksia että tottuisi niihin, mutta Pikseli luulee saksia leluksi ja alkaa pureskella niitä. Kaveri haluaisi lelun itselleen eikä todellakaan menetä mielenkiintoaan saksiin, jonka jälkeen pitäisi oppaiden mukaan kynsienleikkuu sujua.

Pikseli rimpuili ja vikisi operaation ajan niin paljon, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Yritettiin lahjoa nakeilla, mutta ei auttanut. Pikkuinen ei viihdy paikallaan lattialla vaan mieluiten sylissä, mutta kun sakset lähestyvät kynttä alkaa hillitön rimpuilu. Turhauttavaa. Pidin rimpuilevaa pikkukoiraa operaatio jälkeen vielä niin pitkään otteessa, kunnes rauhoittui ja päästin menemään.

Pitänee harjoitella joka ilta niin kauan, että Pikseli tajuaa ettei leikkaaminen satu. Pikkukaveri ei suostunut tulemaan syliin epäonnistuneen operaation jälkeen, makoili mieluummin vieressä, jota ei muuten oikein tee.