Vierailimme viime viikonloppuna Jaanan kotopuolessa ja kävimme lauantaina moikkaamassa Pikselin siskoa Maisaa Hämeenlinnassa. Leikit olivat aivan samat kuin viimeksikin ja vipellystä riitti koko vierailun ajaksi. Aluksi sisarukset saivat juoksennella vapaana lähimetsässä ja vauhtia piisasi. Sen jälkeen parivaljakko pääsi vielä sisätiloihin rehaamaan.

Tämän väsytystapaamisen jälkeen menimme vielä tyhjentämään suppilovahvero-apajaa metsään, jossa Pikseli sai käyskennellä vapaana. Näiden reissujen jälkeen Pikseliä alkoi kovin väsyttää.

Pikselin ja Maisan tervehdys.

Metsikkörynnäkkö.

Tarkkaavaisena sienimetsällä.

Sienireissun jälkeisellä automatkalla alkoi jo väsyttää.

Sunnuntaina oli lepopäivä, vaikka Pikseli ei pystynyt rentoutumaan vaan jatkuvasti täytyi seurata ihmisten puuhasteluja. Jossain vaiheessa Pikseli seisoi paikallaan, huojuen sivulta sivulle yhä painavammilta tuntuvine silmäluomineen.

Juoksut eivät ole hirveästi vaikuttaneet Pikselin luonteeseen, se touhuaa samalla tavalla kuin aiemminkin. Se merkkailee ja haistelee muiden koirien viestejä enemmän ja haluaisi kieriskellä jännittävimmissä hajuissa. Kotosalla se haluaa olla aivan lähellä.

Menkkainen sienikoira.

Tänään ne ensimmäiset juoksut sitten alkoivat, eli Pikselin ollessa muutaman päivän päälle 9 kk:n ikäinen. Lähdimme katsastamaan mustatorvisienikätkömme ja matkalla huomasimme Pikselin vuotavan hieman verta alapäästä, vuotoa kuitenkin on toistaiseksi hyvin vähän. Tarkastimme metsästä palattuamme Pikselin yleisimmät hengailupaikat ja muutama pieni veritahra löytyi suosikkityynyltä. Eli vuoto oli alkanut päivällä meidän molempien ollessa töissä.

Poistimme matot ja toimme Pikselille menkkamaton lattiaa pehmentämään. Päätimme että Pikselin ei tarvitse kärsiä suojapöksyistä (ainakaan toistaiseksi) ja että pyyhkäisemme sitten vaan jälkeenpäin lattiasta mahdolliset tahrat. Ikävää että koirapuistoon ei voi nyt mennä ja että Pikseli ei voi tulla viereemme sänkyyn nukkumaan.

Pikselin menkkamatto.

Pikselin blogi on vähän kärsinyt mun ja Jarkon kiireistä, mutta yritetään olla syksyn mittaan ahkerampia. Päästiin viikko sitten kavereiden siivellä taas mökkeilemään, tällä kertaa Rauman nurkille Pyhärantaan. Pikkuinen mökki oli ihanalla suojaisella paikalla meren äärellä. Mukana oli myös Pikselin pikku ystävä, 5-vuotias Frida, jonka kanssa Pikseli peuhasi monta tuntia.

Retken parasta antia Pikselille oli ehdottomasti vapaana kirmailu. Pikkukaveri nuuski tontin läpi, kahlaili välillä merivedessä ja kiipeili rantakallioilla. Käytiin myös soutelemassa ja Pikseli oli ekaa kertaa veneessä. Kovasti olisi tehnyt mieli mennä haistelemaan vedenpintaa. Kotimatkalla uni maittoi ja perään vielä pitkät yöunet.

Poseeraus rantakalliolla

Soutelemassa

Pikseli tutkii hänelle rakennettua majaa.

Pikseli oli pari viikkoa sitten myös mukana synttäribailuissa Helsingissä. Pikkuinen hurmasi vieraat ja keskittyi hengaamaan säkkituolissa suurimman osan ajasta. Pitkän päivän päätteeksi illalla uni maittoi meidän välissä (kyllä kyllä, Pikseli saa nykyään kömpiä meidän viekkuun aamuyöstä), vaikka majapaikkamme rapusta kantautuvat äänet häiritsivätkin muutamaan otteeseen rivarikoiraa.

Pikseli on nyt pari kertaa tavannut Kamu-nimisen pihakoirapennun koirapuistossa. Kamu on 5kk ikäinen pihakoiranarttu, eli n. kuukauden Pikseliä nuorempi pentu. Hauskinta näiden kahden tapaamisessa on kokoero. Pikseli on nuorempaan Kamuun verrattuna miniatyyri. Tässä tapauksessa Pikseli ei pelkästään ole pieni pihakoirapentu, vaan myös Kamu on ehkä suuremmasta päästä. Pikseli painaa tällä hetkellä n. 5 kiloa, Kamu puolestaan n. 7 kiloa. On hauska nähdä millaisiksi molemmat kehittyvät. Toivottavasti ystävyys säilyy kohta alkavien ensimmäisten juoksujen jälkeenkin!

Kuvarikkaat postaukset jatkuvat edelleen, kun kesä pitää tallentaa mahdollisimman tarkasti talven varalle. Käytiin alkuviikosta moikkaamassa työystävää ja ihastelemassa heidän uutta vanhaa kotiaan Kemiönsaaressa. Pikseli riehui aidatulla pihamaalla Putti-koirasen kanssa ja pärskytteli menemään vannassa, josta Putti ei perustanut kuin juomamielessä.

Pikseli on saanut olla nyt kesällä runsaasti vapaana ja pikkuinen nauttii vapaudesta täysillä! Hihnakävelykään ei kyllä näytä ketuttavan Pikseliä erityisen paljon (hihna on pieni hinta, kun pääsee tutkimaan uusia paikkoja ja tapaamaan uusia tyyppejä), mutta vapaus on jotain ihan muuta. Ollaan myös käyskennelty huomattavasti enemmän luonnossa (kiitos runsaamman vapaa-ajan ja laina-auton), jossa on tietty myös mieletön määrä uusia tuoksuja.

Tämän postauksen kauniit kuvat otti ystävämme Pau (kiitos taas!), joten tällä kertaa poikkeuksellisen ihanaa kuvafiilistelyä luvassa. Kiitos myös isäntäväelle vieraanvaraisuudesta ja pienestä lähiseutukierroksesta, jonka paikallinen bättre folk lopetti lyhyeen vetoamalla näkymättömään yksityisalue-kylttiin.

Pikselin ensimmäinen mökkireissu kohdistui Kustaviin. Vietimme merenrantamökillä ystävien kesken neljä päivää. Pikselin päivät kuluivat pääosin kahlaillessa, auringossa makoillessa, käpyjä syödessä ja erilaisia ötököitä, kuten sudenkorentoja, metsästäessä. Uimistakin vähän kokeiltiin, mutta Pikseli ei vieläkään uskaltanut uida muutamaa sekuntia pidempään. Tällä kertaa pikkukaveri ei kuitenkaan ollut niin järkyttynyt uimisen jälkeen, vaan kahlasi reippaasti takaisin veteen.

Pikseli oli suurimman osan ajasta irti ja sai puuhastella omiaan näköetäisyydellä. Saunominenkin oli yhtä kivaa kuin kotona, ja sitä sai harrastaa joka päivä. Kaikkein supereinta oli varmaankin uusi ympäristö ja monta rapsuttajaa kahden perustyypin sijaan.

Pousaus laiturilla

Käpyjä noutamassa

Auringonpalvoja rantakalliolla ja pikku-Hitler auringonlaskussa

Retkellä Kustavin keskustassa

Laahustimme eilen helteessä Stockmannin lemmikkiosastolle (mikä oli onneksi mukavan viileästi ilmastoitu) ostamaan Pikselille uusi kaulapanta ja valjaat, jotka puettiin heti päälle. Valjaiden merkki on suomalainen Hurtta, jonka hihnan laatuun ollaan oltu todella tyytyväisiä. Valjaat tuntuivat heti hyvältä ostokselta ja istuivat napakasti pienelle Pikselille. Säätövaraakin on sitten kun rintakehä levenee.

Seuraavana ohjelmassa on neljän päivän mökkireissu Kustaviin. Katsotaan, löytääkö Pikseli uimisen ihanuuden.

Hymyilyttää, kun on hellettä ja uudet valjaat.

Kävimme eilen Ruissalossa Turun “virallisessa” koirien uimapaikassa ekaa kertaa. Sinne löytäminen oli vaikeaa, koska sitä ei mainosteta missään eikä sinne ole opasteita, mutta löytyi lopulta kun valitsimme oikean polun. Itse ranta oli pieni ja kivikkoinen. Pikseli, joka tykkää kahlata, kahlasi heti syvälle ja vahingossa joutui uimaan, kun tassut eivät enää ylettyneetkään pohjaan. Tästä hiukan hätääntyneenä Pikseli suuntasi heti takaisin rantaan. Mutta hetken kuitenkin raasu polskutti. Tässä siitä todiste.

Pikseli on löytänyt maassa kiehnäämisen ihanuuden. Lenkillä ollessa vastaan saattaa tulla vastustamaton kohta johon pitää heittäytyä selälleen kierimään. Tällainen kohta jää mieleen, ja seuraavalla lenkkikerralla samalla paikalla toistetaan toimenpide uudelleen.

Tänään kieriminen nurmikolla tuntui erityisen hyvältä. Pyörimisen jälkeen huomattiin että koirahan haisee aivan kananpaskalle. Viehättävää. Kotiin päästyämme koira välittömästi suihkuun. Kunnon kuivauksen jälkeen raasulle tuli kuitenkin vilu ja käärittiin se sitten lämpimään nyyttiin. Siihen oli mukava nukahtaa.

Käytiin taas Ruissalossa retkeilemässä, tällä kertaa keräämässä villivihanneksia. Pikseli nautti tapansa mukaan ulkoilmasta ja sai juoksennella metsässä vapaana. Se ei lähtenyt omille teilleen, vaan pyöri kokoajan lähietäisyydellä.

Pikseli on alkanut muistuttaa mangustia, kun heinikko on jo niin pitkää, että pikkukaverin pitää seisoskella takajaloillaan. Toinen kesäsuosikki on mahdollisimman pitkässä ruohikossa vaeltelu ja kolmas lyhyemmässä ruohikossa selällään makoilu.

Retken päätteeksi löydettiin täydellinen pieni merenrantakaistake eväiden syöntiin. Pikselin rouhetikku vieri mereen, mutta maistui taas meripelastuksen jälkeen. Kahlaaminen ei tällä kertaa hotsittanut.