Pikseli on tottunut maalaiselämään hyvin. Alussa se haukkui pienintäkin ääntä ja säntäili ympäri taloa, kantaen mukanaan pientä nallea, jota se hartaasti hoivasi ja puhdisteli. Sittemmin Pikseli on taas oma itsensä: se kyylää ikkunasta ulos, haluaa leikitystä ja repii lelunsa kappaleiksi. Rakas nallekin koki kovan kohtalon.

Tosin luulemme, että Pikselillä on nyt alkanut ns. mörkövaihe, eli se pelkää pimeää enemmän kuin yleensä ja pompsahtaa karkuun olemattomia asioita.

Asumme nykyään 30 kilometria Turusta pienen kylän kirkonkylällä. Ympärillä on paljon peltoja, joiden laitamilla Pikseli pääsee kulkemaan vapaana, ja hieman pidemmälle lenkkeiltäessä löytyy myös hyvän kokoisia metsiäkin.

Viikko sitten lähdimme vierailulle Vantaalle Jarkon perheen luokse. Siellä Pikseli pääsi kunnon metsälenkille Tellun ja portugalinpodengo-pennun Raunan kanssa. Metsässä pääsi kulkemaan polkuja pitkin useita kilometrejä ja koirat saivat juosta vapaana. Metsästä löytyi myös laaja hiekkakuoppa, jonka keskellä oli lampi jossa koirat kävivät uimassa. Mahtoi olla kylmää vettä!

Koirajengi valppaana. Vasemmalta alkaen, Rauna, Tellu ja Pikseli

Juhannusposeeraus.

Vietimme juhannuksen jälleen Hämeessä Tanttalassa niinkuin viime vuonnakin, jolloin Pikseli oli noin puolivuotinen. Pikseli sai jälleen kuljeskella vapaana ja nautiskella maalla elosta. Hauska juttu muuten, viime juhannuspostauksessa Pikselillä oli vielä molemmat korvat alaspäin niinkuin pihakoirilla kuuluukin. Lisäksi tuntuu että Pikseli on vaalentunut huomattavasti viimeisen puolen vuoden aikana.

Väsynyt pihakoira istuu kukkapenkissä.

Pikselin (juoksujen aikana tunnetaan myös nimellä Pöksyli), toiset juoksut ovat kestäneet nyt 2,5 viikkoa. Se käyttää aika mielellään pöksyjään, vaikka usein yrittääkin hinkuttaa itseään jotain vasten, jotta pöksyjen rusetti, mikä pitää housuja ylhäällä, avautuisi. Töistä tullessa pöksyt ovat kuitenkin yllättävän usein Pikselin päällä.

Pöksyt ovat valkopilkulliset mustat ja puuvillaiset tarrakiinnityksellä. Ostimme ne Jopas on Karvakorvista Turusta.

Kun olimme juhlimassa neljää kolmekymppistä sankaria 120-vuotiskekkereissä, Pikseli oli yökylässä kaverillaan pihakoira-Kamulla. Kaverukset riehuivat koko illan, heräsivät vahtimaan yöllä ja aamulla jatkoivat siitä mihin illalla jäivät. Seuraavat pari päivää menikin sitten seuraavissa tunnelmissa.

Tänään oli siitä poikkeuksellinen päivä toimistokoiran arjessa, että tällä kertaa Pikselillä oli myös koiraseuraa. Työkaverin borderterrierit Helmi ja Kerttu olivat myös paikalla. Onneksi koirat tulevat keskenään hyvin toimeen. Meno oli rauhallista ja ystävällistä.

Tänä viikonloppuna Pikseli oli taas omassa elementissään Jaanan kotona maalla. Se sai juoksennella vapaana takapihalla, pelloilla ja metsissä. Etupihan vahtiminen oli myös tärkeä tehtävä, sekä erilaisten elukoiden jahtaaminen. Välillä jahtauksen lumoissa Pikseli juoksi liiankin kauas, mutta onneksi palasi kuitenkin aika nopeasti takaisin.

Palatessamme Turkuun junamatkalla Pikselillä alkoi sen elämän toiset juoksut. Ensimmäisten ja näiden juoksujen väli oli seitsemän kuukautta. Eli jälleen täytyy olla menemättä koirapuistoon muutamaan viikkoon. Ostimme Pikselille jo nätit mustat valkopilkulliset juoksupöksyt, mutta ne olivatkin liian pienet ja ne pitää mennä vaihtamaan hieman suurempiin.

Ei ole Pikselistä lattialla matkustajaksi. Pian tämän jälkeen syliin.

Pidennetyn viikonloppuvapaiden ansiosta kerkesimme vierailemaan Jarkon äidin ja siskon luona Korsossa ja kummityttöä moikkaamassa Helsingissä. Perjantaina Pikseli pääsi tapaamaan kolmannen kerran Ella-rottweilerin, ja edelleen näiden kahden koiran oleilu toistensa seurassa käy helpommaksi, vaikkakin se on vielä kovin jännittynyttä. Aiemmalla kerralla Pikseli oli väsymätön päästäkseen Ellan suosioon. Tällä kertaa Pikseli hengaili myös itsekseen Ellan seurassa, joten Ellan ei tarvinnut enää niin paljon muristakaan.

Vantaan jälkeen matkasimme sunnuntaina moikkaamaan kummityttöä Alisaa. Viimeksi Alisa pelkäsi Pikseliä aika paljon, kuten tälläkin kertaa aluksi, mutta alkoi pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen. Pian Alisa uskaltautui silittämään Pikseliä, oleilemaan lattialla Pikselin kanssa samanaikaisesti ja lopulta leikkimään vetoleikkiä Pikselin kanssa. Vaikka välillä Pikselin juostessa kohti, Alisaa alkoi jännittämään, tuntuu että seuraavalla kerralla nämä kaksi voisivat jo olla ylimmät ystävykset.

Alisan ja Pikselin vetoleikkiä.

Vierailimme viime viikonloppuna Jaanan kotopuolessa ja kävimme lauantaina moikkaamassa Pikselin siskoa Maisaa Hämeenlinnassa. Leikit olivat aivan samat kuin viimeksikin ja vipellystä riitti koko vierailun ajaksi. Aluksi sisarukset saivat juoksennella vapaana lähimetsässä ja vauhtia piisasi. Sen jälkeen parivaljakko pääsi vielä sisätiloihin rehaamaan.

Tämän väsytystapaamisen jälkeen menimme vielä tyhjentämään suppilovahvero-apajaa metsään, jossa Pikseli sai käyskennellä vapaana. Näiden reissujen jälkeen Pikseliä alkoi kovin väsyttää.

Pikselin ja Maisan tervehdys.

Metsikkörynnäkkö.

Tarkkaavaisena sienimetsällä.

Sienireissun jälkeisellä automatkalla alkoi jo väsyttää.

Sunnuntaina oli lepopäivä, vaikka Pikseli ei pystynyt rentoutumaan vaan jatkuvasti täytyi seurata ihmisten puuhasteluja. Jossain vaiheessa Pikseli seisoi paikallaan, huojuen sivulta sivulle yhä painavammilta tuntuvine silmäluomineen.

Juoksut eivät ole hirveästi vaikuttaneet Pikselin luonteeseen, se touhuaa samalla tavalla kuin aiemminkin. Se merkkailee ja haistelee muiden koirien viestejä enemmän ja haluaisi kieriskellä jännittävimmissä hajuissa. Kotosalla se haluaa olla aivan lähellä.

Olimme jälleen sukuloimassa Vantaalla. Pikseli pääsi heti perjantai-iltana moikkaamaan veljeään Wiljamia Vallinojan koirapuistoon. Leikit olivat hyvin samantapaisia kuin viimeksi: takaa-ajoja kepillä ja ilman, rähinää ja pystypainia. Tässä seuraa muutama kuva. Kunnollista yhteiskuvaa sisaruksista ei tällä kertaa saatu.

Koirapuistossa sisaruksia odotti 4kk vanha karvapallero.

Pikseli ja Wiljami kunnon käsittelyssä.

Välillä oli rauhallisempaa.

Pikseli ja Jarkon siskon Ella-rottweiler näkivät viikonloppuna toisensa toisen kerran. Tällä kertaa yhteiselo meni huomattavasti mukavammin kuin aiemmalla kerralla. Vaikka Ella murisikin Pikselille aina kun se tuli liian lähelle, se sieti innostunutta pikkukaveria hienosti. Pikseli käytti väsytystaktiikkaa vanhaan Ellaan; se halusi olla Ellan lähellä ja yleensä hivuttautui kylki lattiassa jatkuvasti alistuen, ison koiran viereen. Menivätpä jossain vaiheessa iltaa peräkkäin makuuhuoneen sängylle makoilemaan (vaikka Ella ei kovin kauaa siellä Pikselin kanssa kahdestaan viihtynytkään).

Sunnuntaina Ella oli Pikselin nähdessään jopa leikkisällä tuulella, eikä Pikselikään enää nähnyt tarvetta alistua Ellalle jatkuvasti. Kenties, jos koirat olisivat vaikka viikon toistensa seurassa voisivat ne olla ylimmät ystävykset! Ensi viikonloppuna suuntaamme Hämenlinnaan jossa Pikseli ja Maisa-sisko tapaavat kolmannen kerran. Ehkäpä seuraan lyöttäytyy myös veli Wiljami…

Pikselin blogi on vähän kärsinyt mun ja Jarkon kiireistä, mutta yritetään olla syksyn mittaan ahkerampia. Päästiin viikko sitten kavereiden siivellä taas mökkeilemään, tällä kertaa Rauman nurkille Pyhärantaan. Pikkuinen mökki oli ihanalla suojaisella paikalla meren äärellä. Mukana oli myös Pikselin pikku ystävä, 5-vuotias Frida, jonka kanssa Pikseli peuhasi monta tuntia.

Retken parasta antia Pikselille oli ehdottomasti vapaana kirmailu. Pikkukaveri nuuski tontin läpi, kahlaili välillä merivedessä ja kiipeili rantakallioilla. Käytiin myös soutelemassa ja Pikseli oli ekaa kertaa veneessä. Kovasti olisi tehnyt mieli mennä haistelemaan vedenpintaa. Kotimatkalla uni maittoi ja perään vielä pitkät yöunet.

Poseeraus rantakalliolla

Soutelemassa

Pikseli tutkii hänelle rakennettua majaa.

Pikseli oli pari viikkoa sitten myös mukana synttäribailuissa Helsingissä. Pikkuinen hurmasi vieraat ja keskittyi hengaamaan säkkituolissa suurimman osan ajasta. Pitkän päivän päätteeksi illalla uni maittoi meidän välissä (kyllä kyllä, Pikseli saa nykyään kömpiä meidän viekkuun aamuyöstä), vaikka majapaikkamme rapusta kantautuvat äänet häiritsivätkin muutamaan otteeseen rivarikoiraa.

Kuvarikkaat postaukset jatkuvat edelleen, kun kesä pitää tallentaa mahdollisimman tarkasti talven varalle. Käytiin alkuviikosta moikkaamassa työystävää ja ihastelemassa heidän uutta vanhaa kotiaan Kemiönsaaressa. Pikseli riehui aidatulla pihamaalla Putti-koirasen kanssa ja pärskytteli menemään vannassa, josta Putti ei perustanut kuin juomamielessä.

Pikseli on saanut olla nyt kesällä runsaasti vapaana ja pikkuinen nauttii vapaudesta täysillä! Hihnakävelykään ei kyllä näytä ketuttavan Pikseliä erityisen paljon (hihna on pieni hinta, kun pääsee tutkimaan uusia paikkoja ja tapaamaan uusia tyyppejä), mutta vapaus on jotain ihan muuta. Ollaan myös käyskennelty huomattavasti enemmän luonnossa (kiitos runsaamman vapaa-ajan ja laina-auton), jossa on tietty myös mieletön määrä uusia tuoksuja.

Tämän postauksen kauniit kuvat otti ystävämme Pau (kiitos taas!), joten tällä kertaa poikkeuksellisen ihanaa kuvafiilistelyä luvassa. Kiitos myös isäntäväelle vieraanvaraisuudesta ja pienestä lähiseutukierroksesta, jonka paikallinen bättre folk lopetti lyhyeen vetoamalla näkymättömään yksityisalue-kylttiin.