Kun olimme juhlimassa neljää kolmekymppistä sankaria 120-vuotiskekkereissä, Pikseli oli yökylässä kaverillaan pihakoira-Kamulla. Kaverukset riehuivat koko illan, heräsivät vahtimaan yöllä ja aamulla jatkoivat siitä mihin illalla jäivät. Seuraavat pari päivää menikin sitten seuraavissa tunnelmissa.

Joku ehdotti koirapuistossa agilityä tavattuaan pomppivan Pikselin.

Saatiin auto lauantaina lainaksi ja huristeltiin Kemiönsaareen. Landella Pikseliä odotti Putti, kuten viime reissullakin, ja tällä kertaa myös alle puolivuotias Hilma-koira. Aluksi reuhuava Pikseli vähän jännitti Hilmaa, mutta muutaman tunnin yhteisen rehaamisen jälkeen Hilma rentoutui. Pikseli kyllä vähän pomottikin viemällä pikkuisen luun ja tönimällä, mutta kaipa se on vanhemman nartun oikeus

Tehtiin tunnin lenkki ihanissa maisemissa. Koirat kiisivät vapaana, juoksivat varmaan 10 kilometriä siinä missä me kävelimme viisi.

Aurinko on taas laitettu päälle! Mahtavat ulkoilusäät ovat vieneet meidät maalle ja metsään, tässä muutamia ulkoilukuvia.

Pikselillä oli juoksujen jälkeen vähän sellaiset “ei musta oo mihinkään”-teinifiilikset, mutta nyt hetkellisesti laskenut itsetunto taitaa olla taas palautunut. Koirapuistossa Pikseli on jälleen porukkaa juosten vetävä leikittäjä, kuten ennen juoksuja. Paitsi jos paikalla on vain yli-innokkaita uroksia. Juoksujen jälkeen Pikseli on ollut vähän hitaasti syttyvä tai pelkästään paikallaan jököttävä ankeilija, mutta nyt tosiaan pikkukaverissa on taas virtaa ja sosiaalisuutta! Nähtiin eilen koirakamu Kamu, jonka kanssa meni loppusyksystä vähän tassut ristiin, kun Kamu alkoi rähistä (ei vihaisesti vaan leikin lomassa) ja Pikseli ei tajunnut rähinää ollenkaan, luimisteli vaan. Molemmilla on nyt juoksut ohi (tai Kamulla ihan kohta) ja leikki luisti jälleen. Pikseliä ei haitannut, vaikka Kamu kuulosti rikkinäiseltä leijonalta ja molemmat alistivat ja pomottivat taas yhtä paljon ja vauhtia riitti

Pikseli viettää yleensä perjantait Jarkon työpaikalla. Siellä Pikselillä on oma paikka Jarkon työpisteen takana sohvalla. Mieluusti pehmustimena vielä pinkki barbapapa.

Vierailimme viime viikonloppuna Jaanan kotopuolessa ja kävimme lauantaina moikkaamassa Pikselin siskoa Maisaa Hämeenlinnassa. Leikit olivat aivan samat kuin viimeksikin ja vipellystä riitti koko vierailun ajaksi. Aluksi sisarukset saivat juoksennella vapaana lähimetsässä ja vauhtia piisasi. Sen jälkeen parivaljakko pääsi vielä sisätiloihin rehaamaan.

Tämän väsytystapaamisen jälkeen menimme vielä tyhjentämään suppilovahvero-apajaa metsään, jossa Pikseli sai käyskennellä vapaana. Näiden reissujen jälkeen Pikseliä alkoi kovin väsyttää.

Pikselin ja Maisan tervehdys.

Metsikkörynnäkkö.

Tarkkaavaisena sienimetsällä.

Sienireissun jälkeisellä automatkalla alkoi jo väsyttää.

Sunnuntaina oli lepopäivä, vaikka Pikseli ei pystynyt rentoutumaan vaan jatkuvasti täytyi seurata ihmisten puuhasteluja. Jossain vaiheessa Pikseli seisoi paikallaan, huojuen sivulta sivulle yhä painavammilta tuntuvine silmäluomineen.

Juoksut eivät ole hirveästi vaikuttaneet Pikselin luonteeseen, se touhuaa samalla tavalla kuin aiemminkin. Se merkkailee ja haistelee muiden koirien viestejä enemmän ja haluaisi kieriskellä jännittävimmissä hajuissa. Kotosalla se haluaa olla aivan lähellä.

Olimme jälleen sukuloimassa Vantaalla. Pikseli pääsi heti perjantai-iltana moikkaamaan veljeään Wiljamia Vallinojan koirapuistoon. Leikit olivat hyvin samantapaisia kuin viimeksi: takaa-ajoja kepillä ja ilman, rähinää ja pystypainia. Tässä seuraa muutama kuva. Kunnollista yhteiskuvaa sisaruksista ei tällä kertaa saatu.

Koirapuistossa sisaruksia odotti 4kk vanha karvapallero.

Pikseli ja Wiljami kunnon käsittelyssä.

Välillä oli rauhallisempaa.

Pikseli ja Jarkon siskon Ella-rottweiler näkivät viikonloppuna toisensa toisen kerran. Tällä kertaa yhteiselo meni huomattavasti mukavammin kuin aiemmalla kerralla. Vaikka Ella murisikin Pikselille aina kun se tuli liian lähelle, se sieti innostunutta pikkukaveria hienosti. Pikseli käytti väsytystaktiikkaa vanhaan Ellaan; se halusi olla Ellan lähellä ja yleensä hivuttautui kylki lattiassa jatkuvasti alistuen, ison koiran viereen. Menivätpä jossain vaiheessa iltaa peräkkäin makuuhuoneen sängylle makoilemaan (vaikka Ella ei kovin kauaa siellä Pikselin kanssa kahdestaan viihtynytkään).

Sunnuntaina Ella oli Pikselin nähdessään jopa leikkisällä tuulella, eikä Pikselikään enää nähnyt tarvetta alistua Ellalle jatkuvasti. Kenties, jos koirat olisivat vaikka viikon toistensa seurassa voisivat ne olla ylimmät ystävykset! Ensi viikonloppuna suuntaamme Hämenlinnaan jossa Pikseli ja Maisa-sisko tapaavat kolmannen kerran. Ehkäpä seuraan lyöttäytyy myös veli Wiljami…

Pikselin pehmoleluarmeija koostuu silmä- ja korvapuolista, jo muutamaan kertaan kokoon parsituista olioista. Tässä heistä kollaasi. Järjestyksessä ylhäältä alas, vasemmalta oikealle: Lobotomia-Snoopy, naamaton dino, mystinen kaulurihahmo, epäonnistunut kärsäleikkaus -possu, ex-strutsi nykyinen aivo ja kaiken kokenut riekko. Kuvasta puuttuu nussi-lammas.

Kävimme Pikselin kanssa toista kertaa moikkaamassa Maisa-siskoa ja Maisan omistajia Hämeenlinnassa. Kokoero oli ehkä hiukan tasoittunut viime kerrasta, mutta Maisa oli kuitenkin raajoiltaan ja säkältään pari senttiä Pikseliä isompi. Tässä kuvia temmellyksestä, jota kesti neljä tuntia.

Välillä luoksetulokin onnistuu. Maisa vasemmalla ja Pikseli oikealla.

Valkoinen-punainen Pikseli ja valkoinen-riistanvärinen Maisa.

Pentujen temmellystä.

Maisa edessä ja Pikseli takana.

Juoksukisa takaisin kotiin.

Taistelu sohvan herruudesta.

Tapaamisen lopputulos on väsymys.