Olemme varmaan aiemmin jo kirjoittaneet, että Pikseli on muuttunut erittäin ihmisläheiseksi vanhetessaan. Illalla se ei paljon muuta tahdo tehdä syömisen lisäksi kuin käpertyä lähelle ihmistä tai syliin köllöttämään. Vieraitten tullessa kaivetaan kaikki lelut yksitellen esiin, mutta arkena Pikseli onkin aivan sylikoira.
Syliin pyytäminen ja syliin sukellus.
Sunnuntaina oli jo sen verran kylmää, että kokeiltiin Pikselille viimevuotista syysnuttua. Pikselillä ei oikein ole aluskarvaa, joten se alkaa hytisemään pidemmillä lenkeillä kun lämpötila menee muutaman asteen pakkasen puolelle. Hyvin nuttu edelleen mahtui, istui itseasiassa paremmin kuin viime talvena. Pikselin lihakset ja rinta ovat kasvaneet viimeisen vuoden aikana paljon, joten nyt nuttu on kuin treenaajan vartalonmyötäinen tiukka paita 
Pikseli on tottunut maalaiselämään hyvin. Alussa se haukkui pienintäkin ääntä ja säntäili ympäri taloa, kantaen mukanaan pientä nallea, jota se hartaasti hoivasi ja puhdisteli. Sittemmin Pikseli on taas oma itsensä: se kyylää ikkunasta ulos, haluaa leikitystä ja repii lelunsa kappaleiksi. Rakas nallekin koki kovan kohtalon. 
Tosin luulemme, että Pikselillä on nyt alkanut ns. mörkövaihe, eli se pelkää pimeää enemmän kuin yleensä ja pompsahtaa karkuun olemattomia asioita.
Asumme nykyään 30 kilometria Turusta pienen kylän kirkonkylällä. Ympärillä on paljon peltoja, joiden laitamilla Pikseli pääsee kulkemaan vapaana, ja hieman pidemmälle lenkkeiltäessä löytyy myös hyvän kokoisia metsiäkin.
Viikko sitten lähdimme vierailulle Vantaalle Jarkon perheen luokse. Siellä Pikseli pääsi kunnon metsälenkille Tellun ja portugalinpodengo-pennun Raunan kanssa. Metsässä pääsi kulkemaan polkuja pitkin useita kilometrejä ja koirat saivat juosta vapaana. Metsästä löytyi myös laaja hiekkakuoppa, jonka keskellä oli lampi jossa koirat kävivät uimassa. Mahtoi olla kylmää vettä!
Koirajengi valppaana. Vasemmalta alkaen, Rauna, Tellu ja Pikseli
Pitkästä aikaa. Pikselin blogissa on ollut hiljaista sitten heinäkuun, mutta kyllä täällä vielä ollaan, vaikkakin taustalla. Loppukesä ja alkusyksy olivat vähän kiireistä aikaa, kun mentiin naimisiin ja ostettiin talo. Pikselillä on nyt reilu 3000 neliön tontti vahdittavana maalla Hukattiin kamerakin jo elokuun alussa, eikä se ole tullut vastaan vieläkään, tuskin tuleekaan. Pikselin kesäkuvat hävisivät harmillisesti kameran mukana.
Kirjoittellaan lisää landekuulumisia kun ostetaan uusi kamera. Pikkukaveri on kyllä vieraillut parissa muussa blogissa oman blogihiljaisuuden aikana, joten kuvia löytyy Uuden musteen Pikselikimara- ja Pikseli yökylässä-postauksissa sekä Peppi Poulainin Täydellinen päivä-postauksessa.
Pikseli Peppi Poulain-blogissa
Juhannusposeeraus.
Vietimme juhannuksen jälleen Hämeessä Tanttalassa niinkuin viime vuonnakin, jolloin Pikseli oli noin puolivuotinen. Pikseli sai jälleen kuljeskella vapaana ja nautiskella maalla elosta. Hauska juttu muuten, viime juhannuspostauksessa Pikselillä oli vielä molemmat korvat alaspäin niinkuin pihakoirilla kuuluukin. Lisäksi tuntuu että Pikseli on vaalentunut huomattavasti viimeisen puolen vuoden aikana.
Väsynyt pihakoira istuu kukkapenkissä.
Pikselin (juoksujen aikana tunnetaan myös nimellä Pöksyli), toiset juoksut ovat kestäneet nyt 2,5 viikkoa. Se käyttää aika mielellään pöksyjään, vaikka usein yrittääkin hinkuttaa itseään jotain vasten, jotta pöksyjen rusetti, mikä pitää housuja ylhäällä, avautuisi. Töistä tullessa pöksyt ovat kuitenkin yllättävän usein Pikselin päällä.
Pöksyt ovat valkopilkulliset mustat ja puuvillaiset tarrakiinnityksellä. Ostimme ne Jopas on Karvakorvista Turusta.
Kävimme Pikselin kotikennelissä moikkaamassa kasvattajaa, Pikselin äitiä Sania ja leikittäjätätiä Iitua. Iitu hoivasi parhaillaan kaksiviikkoisia pentujaan, eikä päästänyt muita koiria pentuaitauksen lähelle. Tässä video pikku söpöläisistä ja Iitu-äidistä.
Niin, ja Pikselillä alkoi tänään vasta toiset juoksut. Ne ovat vähän niinkuin olleet tuloillaan jo parikin kuukautta, mutta tänään ne vihdoin alkoivat. Ostimme Pikselille tällä kertaa juoksupöksyt, joita se käyttää yllättävän mielellään. Laitetaan niistä kuva tännekin piakkoin.
Kun olimme juhlimassa neljää kolmekymppistä sankaria 120-vuotiskekkereissä, Pikseli oli yökylässä kaverillaan pihakoira-Kamulla. Kaverukset riehuivat koko illan, heräsivät vahtimaan yöllä ja aamulla jatkoivat siitä mihin illalla jäivät. Seuraavat pari päivää menikin sitten seuraavissa tunnelmissa.
Tänään oli siitä poikkeuksellinen päivä toimistokoiran arjessa, että tällä kertaa Pikselillä oli myös koiraseuraa. Työkaverin borderterrierit Helmi ja Kerttu olivat myös paikalla. Onneksi koirat tulevat keskenään hyvin toimeen. Meno oli rauhallista ja ystävällistä.
Pikselin sisko Maisa perheineen kävivät tänään meillä Pikseliä moikkaamassa. Meininki oli tuntunoloista railakasta leikkimistä. Tässä kohkaamisesta video:
Videon musiikki The Phoenix Foundation – Feelings.
Vieraiden lähdettyä Pikseli itki puolisen tuntia ja pissatuksella yritti etsiä kadonnutta siskoaan. Nyt kelpaa koisia loppuilta.
Joku ehdotti koirapuistossa agilityä tavattuaan pomppivan Pikselin.
