Moni tuttu jaksaa päivitellä viitseliäisyyttäni ruuanlaitossa. Tietysti rakkaimpaan harrastukseen haluaakin panostaa, mutta kyllä ruokahuollon saa pelaamaan pienemmälläkin viitseliäisyydellä. Tässä muutama aikaa ja rahaa säästävä käytännön vinkki, joihin eivät kuitenkaan kuulu puolivalmisteiden ostaminen tai viikon verran syötävät ruokasatsit. Parasta ennen -päiväysten kyttääminen on yksi mainitsemisen arvoinen säästövinkki jota en itse kylläkään harrasta, sillä käyttämistäni tuotteista ei oikein tunnu löytyvän oransseja lappuja.
Mieti viikon ruokalista ja laadi sen pohjalta kauppalista
Tähän vinkkiin saan yleensä vastaukseksi, ettei voi tietää etukäteen mitä tekee mieli. Tee siis viikon listasta niin houkutteleva, että tekee mieli sen kaikkia ruokia joka päivä! Kahdeksi päiväksi riittävät ruuat (esim. keitot ja laatikkoruuat) helpottavat ruuanlaittoa, kun kiireisiin iltoihin voi ajoittaa pelkän ruuan lämmityksen. Listan tekoon voi mennä aluksi vähän pidempään, mutta homma automatisoituu ajan myötä eikä ruokia tarvitse miettiä joka päivä kiireessä. Mietintää helpottaa myös vakiojutut. Itse mietin aina yhden kalaruuan ja vähintään yhden keiton valmistettavaksi. Hoidan miettimishommat sunnuntaina ja käyn kaupassa sunnuntaina tai maanantaina.
Käy kerran viikossa kunnolla kaupassa ja kerran täydennysostoksilla
Kun ruokalista on mietitty, voit lähteä hyvällä fiiliksellä kauppaan, kun tiedät mitä haet. Kaikki jutut eivät säily viikkoa, joten tee mahdolliset täydennysostokset, vaikkapa viikonlopun kala, loppuviikosta. Täydennysreissunkin voi suunnitella (itse olen niin hikari, että pyrin tekemään täydennyslistankin samalla kun suunnittelen viikon ruokaostoslistan), jotta ei tulisi jumiuduttua jokapäiväisiin pikkukauppareissuihin ja useampiin heräteostoksiin.
Hyödynnä tähteet
Ylijääneestä perunamuusista voi loihtia seuraavana päivänä nopeasti perunarieskoja keiton seuraksi (taikinan ainekset sekoitetaan, taputetaan pellille ja paistetaan, that´s it ilman kohotuksia ja muuta pidempää säätöä), puuron voi piilottaa sämpylä- tai pannukakkutaikinaan, tomaattikeiton jämän voi kaataa vuokaan uunikasvisten/-juuresten seuraksi ja niin edelleen. Väitän, että kaikki tähteet voi hyödyntää jatkokäytössä. Jos ei oma mielikuvitus riitä niin kysy joltain toiselta ruuanlaittajalta vinkkejä.
Syö sesongin mukaan
Tätä vinkkiä toitotetaan paljon, mutta itse aloin miettiä asiaa vasta viime syksynä. Sesongin mukaan syöminen säästää selvää rahaa ja ruuan makukin on parempi. Talvella ostettuja tomskujahan ei voi oikein edes verrata kesäisiin, joten miksi ostaa tomaatteja väkisin talvella? Suolakurkku on jees leivän päällä talvella ja purkkitomaatti ruuanlaitossa. Tänä talvena olen löytänyt juurekset ja säästänyt törsäämättä kasvihuone-kasviksiin. Keväällä ajattelin säästää keräämällä villivihanneksia luonnosta ja kesän ja syksyn sadonkorjuu sekä marjastus ja sienestys ovat parasta ulkoilua, euronkuvat vaan vilkkuvat silmissä! Asun itse kaupungissa, mutta pyörällä tai bussilla pääsee kuitenkin kätevästi lähimetsiin.
Pidä ruuanlaittotalkoot ystävien kanssa
Aika moni ystäväposse kokoontuu yhteen laittamaan illallista, mutta miksei samalla vaivalla tekisi vähän isomman satsin ruokaa, josta jokaiselle riittäisi kotiinviemistä? Jyrki Sukula vinkkasi joskus jossain ruokalehdessä, että porukalla kannattaa keitellä vaikka iso satsi kasvis- tai lihalientä, tehdä tortellineja tai grissinejä. Myös supersatsi sämpylöitä, kasvispyöryköitä tai chutneya toimisi. Toivottavasti saan itse tänä vuonna koottua pikkupossen innokkaita kokkeja, joiden kanssa voisi korkata viinipullon ja kääriä hihat. Saamani kutsu karjalanpiirakkatalkoisiin on ainakin vielä voimassa, mutta äidin ja karjalaismummon kanssa korkit taitavat pysyä kiinni.
Pakasta ja kuivaa
Jos kodistasi löytyy pakastin, olet onnekas paskiainen. Itse olen tuplapaskiainen, koska keittiön pikkupakastimen lisäksi kellarista löytyy pakastinkaappi, kotoisammin Vähävirtanen. Virtanen hurisee loppukesästä alkukevääseen, kunnes talven yli säilöttävät on syöty ja koittaa tuoreemmat ajat. Torilta ostetut ja itse säilötyt mansikat tulevat puolta halvemmaksi kuin pakastemansikoiden ostaminen. Suuresta leipäpussista voi puolet pistää pakastimeen, jolloin homehtuneita jämäleipiä ei jää suuren pussin pohjalle pyörimään.
Kuivaaminen on myös oiva säilöntäkeino, joka säästää sekä tilaa että rahaa. Kuivattujen juttujen säilytykseen ei mene pakastimen viemää energiaa ja itse kuivaamisenkin voi hoitaa energiatehokkaasti, jos ei halua kuluttaa sähköä uunikuivaukseen. Jos kuivattavaa on paljon, voi harkita kuivurin ostoa uutena tai käytettynä (harkitsen itsekin, olisi parasta ostaa vaikka kimppaan jonkun kanssa). Myös Martat vuokraavat kuivureita, mutta näitä ei tietty ihan joka kaupungista löydy.
Jos asenne ruuanlaittoa kohtaan on ”Wham, bam, thank you ma’am”, eli minimimäärä vaivaa, pääasia että nälkä lähtee nopeasti ja voi keskittyä johonkin tärkeämpään, niin nämä vinkit eivät ehkä innosta. Itse ajattelen ruokaa kivana tekemisenä ja hyvinvointini lähteenä, joten olen valmis käyttämään aikaa ja vaivaa siihen. Arkisin tunti tai puolitoista (sisältää aterioinnin) ei mielestäni ole liikaa. Ihmisethän käyttävät ruuanlaittoon kokoajan vähemmän aikaa (en voi nyt laittaa lähdettä tähän, kun lähdekirja on lainassa), mutta kiire ei silti tunnu hellittävän, ylipainoluvut kyllä nousevat. Minä haluan tietää mitä suuhuni laitan.
Niin ajan kuin rahan säästäminen motivoi miettimään asiat mahdollisimman toimiviksi omalle kohdalle. Sujuva ruokahuolto on iso osa omaa toimivaa arkirutiiniani ja ruuanlaitto tuo kotitöistä ehdottomasti eniten mielihyvää arkeen. Joskus en millään keksi mitä laittaisin ruuaksi tai se saakelin ruoka epäonnistuu joka työvaiheessa, mutta sama hommahan se on punaisen paidan ja valkopyykin kanssa, välillä menee perseelleen. Seuraavalla kerralla sitten taas uusia voittoja kohti!
