Kööpenhaminen safkat

Tässä tulee vihdoin kooste Köpiksessä käymistämme ruokapaikoista. Kaupunki oli kyllä täynnä kivoja ravintoloita ja varsinkin kahviloita. Hintataso oli melko kallis, mutta annokset valtavia. Ei tullut kertaakaan ”snägärin kautta hotellille”-fiilis.

Mentiin saapumispäivänä luomuravintola BioMioon, joka oli lähellä meidän hotellia. Kassatyypiltä sai pankkikortin näköisen läpyskän, jonka kanssa mentiin kokin luo tiskille, ja safkat tilattiin suoraan häneltä. Kokki antoi elektronisen palikan, joka hälyytti sitten, kun ruoka oli valmista ja sen sai noutaa tiskiltä.

Valoisa ja söpö BioMio

Tilasimme molemmat marokkolaisia lammaspullia ja kuskusia. Ruoka oli ihan jees, ei mikään tajunnanräjäyttävä herkkuannos. Mulla menee aina vähän fiilis, jos luulen tilanneeni lämmintä ruokaa ja keittiöstä saapuu jotain kylmää. Tässä annoksessa pullat olivat lämpimiä, mutta kaikki muu kylmää.

Ihan ok mättö BioMiossa.

Ravintoloista digattiin eniten Frk. Barners Kælderia, joka tarjoilee perinteisiä tanskalaisia kotiruokia. Ravintolassa kävi kyllä yhtä nolosti kuin Istanbulissa Nevizade-kadun meyhane-ravintolassa, eli tilattiin liikaa eikä jaksettu syödä kuin puolet. Listassa luki mitä kaikkea kahden hengen maisteluannos sisältää, mutta ei jotenkin tajuttu ekan tarjottimellisen jälkeen, että toinen samanlainen olisi vielä tulossa.

Frk. Barners Kælderin ensimmäiseltä tarjottimelta löytyi majoneesia, leivitettyä turskaa, kanelisilliä, currysilliä, sianihraa leivän päälle, sipulia ja kapriksia.

Toisella tarjottimella oli vasikkaa, punajuurta, jotain paahdettua kanajuttua kastikkeessa, maustekurkkuja, vuohenjuustoa ja paprikaa sekä jotain herkkusieni-lihajuttua.

Frk. Barners Kælderin ruoka oli kyllä tosi hyvää ja tunnelma mukavan ruutuliinainen ja tumma. Meidän lisäksi lounaalla oli vain pari pönäkkää tanskalaissetää. Muita hyviä ravintoloita olivat Europa 1989, jossa söin tosi freesin salaatin (joka sisälsi mm. sokeriherneenpalkoja ja vihreitä papuja, joista en edes tykkää) ja burgerikin maistui pöydän toisella puolella, sekä hotellimme vieressä sijaitseva pakistanilais-intialainen Koh-I-Noor, joka on auki yhteentoista ja viikonloppuna kahteentoista. Leivät ja riisi tilataan erikseen, joten jätin riisin pois, kun intialaismätöissä parasta on aina naan-leipä ja soosi.

Kahviloista parhaimmaksi osoittautui Jazz Kælderen (tosi kämäset nettisivut). Kahvila oli kaksi huonetta, joista toisessa oli kahvilatiski ja muutama pöytäryhmä, isommassa huoneessa taas useita pöytäryhmiä, pieni lava livemusalle, levykauppa ja dj-pöytä. Kaikki huonekalut olivat myynnissä.

Tilasin pienen a Love Supremen ja poikaystävä pienen Big Benin, juomiksi luomumehut. Molemmille tuotiin kaksi ISOA leipää, joista ei jaksettu kuin toiset puolet ja toiset otettiin eväiksi. Leivät olivat tosi hyvät, ei mitään perus kinkku-juustosämpylöitä.

A Love Supreme Jazz Kælderenissa. Kahden tuhdin leivän välissä mm. avocadoa, grillattua paprikaa, ituja ja marinoitua selleriä.

Tante T on huippuhyvä istuskelupaikka teen ystäville. Paikka oli tosi täynnä lauantai-iltana, mutta päästiin lepuuttamaan hetkeksi upottaviin nojatuoleihin ennen kuin pöytävarauksen tehneet tulivat (pöytävaraus teekuppilaan!). Teevalikoima oli tietysti mahtava ja teen kanssa nautitut jättimäiset maapähkinäkeksit hyviä. Kaikenmoisia kakkupalojakin olisi ollut.

Huono kuva mutta hyvät setit Tante T:ssä.

Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen kahvila on myös pieni etelä-amerikkainen Rayuela, jossa on rento fiilis ja hyllymetreittäin espanjankielistä lukemista. Saakelin kylmänä päivänä Rayelan minttutee ja toastit (2x manchego-kolmio + 2x espanjalainen munakas-kolmio + pienet oliivikipposet) lämmittivät.

Etenkin kööpenhaminan persoonalliset kahvilat saivat sydämen pamppailemaan ja haaveilemaan omasta pikku kahvila-baari-näyttelytila-kaupasta. Toimisipa Turussakin… Luomumeininki on myös tosi jees ruokapaikoissa ja palvelu pelasi luonnollisesti todella näppärästi englanniksi. Toivottavasti päästään joskus käymään Köpiksessä myös kesällä, kun kaikki hehkuttaa miten mieletön kesäkaupunki se on.

Tulevana kesänä ei pitänyt lähteä mihinkään vaan hengailla kotimaassa pikkukoiran kanssa, mutta pikkukoira meneekin elokuun alussa maalle hoitoon ja me suunnataan pikavisiitille Berliiniin. Seuraava ulkomaapostaus siis loppukesästä!

Jätä vastaus