Istanbulin safkat

Nolottavan kauanhan tähän meni, mutta tässä tämä Istanbul-safkapostaus vihdoin tulee! Kaiken kaikkiaan ruoka oli ihanaa. Alkupaloina oli paljon kasvisvaihtoehtoja, mutta pääruuan kohdalla kysyttiin yleensä otammeko kalaa vai lihaa. Keittoja emme syöneet kertaakaan, mutta huomasin ruokailijoiden syövän usein linssikeiton aterian alkuun.

Olisin mielelläni kuullut kaksi asiaa Istanbulista ennen omaa vierailuani. Ensimmäinen on korkeuserot (asia, joka ei sinänsä haitannut meitä kävelyyn tottuneita) ja toinen on se, kuinka paljon alkupaloja kannattaa tilata. Menimme ensimmäisenä iltana Nevizade-kadun yhteen pieneen meyhane-ravintolaan, jonka alkupalatiski huumasi! Päädyimme tilaamaan niin paljon ihania herkkuja etten jaksanut pääruokaa ollenkaan, vaan kärvistelin naama punaisena koskematta ateriaani. Nolotti aivan älyttömästi… Mutta alkupalat olivat kyllä koko reissun parhaat! Nevizade Sokatilla kannattaa siis ehdottomasti käydä ruokailemassa, mutta kannattaa muistaa kohtuus alkupaloissa. Iltameininki on ilmeisesti myös varsin tiivistunnelmainen ja jees.

alkupalalautanen

Eka satsi alkupaloja Nevizade-kadun raflassa. Lautasella ainakin tsatsikia, kanelilla maustettua perunapateeta, jotain hyvää paahdettu munakoiso-tomattitöhnää, munakoisomuusia ja jotain äyriäisjuttua. Eikä tässä ole todellakaan kaikki, en kehtaa edes kertoa kuinka monta pikkulautasta pöytäämme tuotiin…

Kävimme ainoastaan yhdessä ravintolassa syömässä kaksi kertaa matkan aikana. Limonlu Bahçe, eli Sitruunapuutarha on ihana vihreä keidas Istiklal Caddesin sivukadulta löytyvältä sisäpihalta. Sisäänkäynti on melko huomaamaton ovi, josta johtaa mystinen käytävä ja portaat alas.

limonlubache

Limonlu Bahçe aamukahdeksalta, kun asiakkaita ei ole vielä edes kourallista.

Ensimmäistä kertaa kävimme paikassa aamupalalla ja viimeisenä iltana syömässä ennen lähtöä. Poikaystävä otti lammaspyöryköitä maustetussa jugurttikastikkeessa ja itse otin saman setin linssipyöryköillä. Alkuruuaksi jaoimme salaatti-annoksen. Onneksi, sillä annos sisälsi myös neljä normi-paahtiksen kokoista juustokuorrutettua leipää. Pääruuan kanssa söimme leipää. Juuri tällainen ruoka on mielestäni parasta: joku pääjuttu, soosi ja leipää, muuta ei välttämättä tarvita.

linssipyorykat

Mausteisen jugurttikastikkeen alla kolme jättimäistä linssipyörykkää Limonlu Bahçessa.

Halusimme kokeilla myös paikallista kebabia. Valitsimme Mondon Istanbul-oppaasta kohteeksi Istikllal Caddesilla sijaitsevan Konak Kebap Salonun. Paikka oli suuri, klumeruuneineen erittäin kitch ja tarjoilijat olivat tosi kiireisiä eivätkä osanneet kovin hyvin englantia. Poikaystäväni oli jo syönyt oman annoksensa, kun tilaamani lampaanlihainen pistaasikebab vihdoin saapui. Pötkylä maistui taivaalliselta, mutta annos oli muuten vähän ankea.

Jälkkäreistä maistui kaikki baklavamaiset, eli sokeria tihkuvat ja pähkinäiset lehtitaikinaherkut. Tällaisia maistelimme muun muassa Saray Muhallebissa, johon osuimme sattumalta sateensuojaan. Saray on söpö konditoriakahvila, jossa hääräsi hämmentävän paljon henkilökuntaa.

makeat_pokaleet

Pistaasikuorrutteisia makeita pökäleitä Sarayssa

makea_mohkale

Lankamainen leivosherkku Sarayssa

Joidenkin ravintoloiden henkilökunnan huono englannintaito harmitti, kun naapuripöydät notkuivat omaan annokseen verrattuna. Emme yksinkertaisesti ymmärtäneet kaikkea tilatessa eivätkä tarjoilijat osanneet selittää, joten he jättivät mainitsematta ja suosittelematta jotain juttuja. Omaa nössöyttäni en myöskään tilannut kalaa, vaikka Istanbul on kuuluisa kalaruuistaan. Ensi kerralla skarppaan. Emme myöskään ostaneet mitään snäkkejä katukauppialta, kuten paahdettuja kastanjoita, keitettyjä tai paahdettuja maissintähkiä tai rinkeleitä.

Raflakokeilumme keskittyivät pääosin Taksimin ja Tünelin alueelle, joista molemmista (etenkin jälkimmäisestä) pidimme myös alueena tosi paljon. Sultanahmet, jossa kaikki kuuluisimmat nähtävyyden sijaitsevat, oli alueena niin ahdistava, että halusin sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Karsea turistirysä ja suuren basaarin tinkausmeininki ei ollut yhtään mun juttu. Maustebasaari sen sijaan oli ihana! Hamstrasin sieltä mausteita, lokumia, teetä sekä maustemyllyjä itselle ja ystäville.

Paljon jäi vielä maistelematta Istanbulissa. Seuraavaa vierailua varten on jo paljon suunnitelmia, taskun pohjalle jäänyt akbil ja ikävä Büyükadaan. Ihanin Istanbul.

istanbul_kaupunki

Näkymä Galata tornista.

prinssisaarella

Büyükadan huipulla. Peace of mind.

2 vastausta artikkeliin “Istanbulin safkat”

  1. Juhana kirjoittaa:

    Tämä oli mielenkiintoinen postaus. Veikkaisin, että ’munakoiso-tomaattitöhnä’ on perinteinen uunivuoassa laitettu ruoka, jonka nimi on ’Imaami pyörtyy’.

  2. Jaana kirjoittaa:

    Jees, epäilen samaa, vaikken kertaakaan tilannut imam bayildia varsinaisesti. Mutta sitä näytti olevan sekä alkupaloina että pääruokana. Jos syömäni töhnä (tai nätimmin tahna) oli juuri tätä, niin en yhtään ihmettele että imaami pyörtyi, tahna oli järkyttävän hyvää!

Jätä vastaus