Oikean ruuan puolesta

Luin kesällä kaksi kiinnostavaa ravintoon liittyvää kirjaa, joista esittelen nyt ensimmäisen, eli Michael Pollanin Oikean ruuan puolesta. Ostin kirjan heräteostoksena Sammakon kirjakaupasta ja tajusin jälkeenpäin, että tämähän on sama kirja, josta olen lukenut hehkutuksia ravinotietoisilta ihmisiltä aiemmin. Kirjan kirjoittaja on Michael Pollan, tiede- ja ympäristöjornalismin professori Berkleyn yliopistosta. Ensimmäinen suomenkielinen painos on julkaistu tänä vuonna, joten kyseessä on ajankohtainen teos.

Kirja alkaa lauseilla ”Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia.” Kuulostaa yksinkertaiselta. Kirjan ensimmäisessä osassa puhutaan nutritionismista, eli kuinka ruokaa ei ajatella (eikä varsinkaan markkinoida) enää ruokana tai ruoka-aineiden summana, vaan pikemminkin eri ravintoaineiden yhdistelmänä. Porkkana ei ole porkkana vaan vihannes, joka sisältää runsaasti betakaroteenia ja A-vitamiinia mutta vain hyvin vähän rasvaa! Lihat ovat protskua ja peruna hiilihydraattia. Ravintoaineet käyvät myös sotaa keskenään: proteiinit vastaa hiilihydraatit, hiilihydraatit vastaan rasvat.

Kirjailija perää aikaa, jolloin äideillä, eikä elintarvikkeiden tutkijoilla ja markkinoijilla, oli valtaa päättää ruuasta. Emme syö enää samanlaista ruokaa kuin esimerkiksi isoäitimme, päinvastoin. Isoäitimme ei välttämättä edes tunnistaisi nykyistä ravintoamme syötäväksi kelpaavaksi. Toisaalta, esimerkiksi maidon korvaaminen soijamaidolla on varmasti ihan jees juttu, vaikka oma mummo voisi luulla soijamaitoa pilaantuneeksi lehmänmaidoksi. Ja ehkäpä kiinalainen mummu tunnistaisi soijamaidon välittömästi. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli eri maiden perinteisiin ruokailutottumuksiin.

oikeanruuanpuolesta

Alkuperäisväestöissä on esiintynyt vain harvoin sydäntauteja, diabetestä, syöpää ylipainoa, verenpainetautia ja aivohalvausta. Ei lainkaan esiintyviä sairauksia ovat umpilisäkkeen tulehdus, umpipussin tulehdus, hammaskaaren epämuodostumat ja karies, suonikohjut, haavaumat ja peräpukamat. Afrikassa toisen maailman sodan aikaan työskennellyt lääkäri Denis Burkett keksi osuvasti nimetä näitä sairauksia länsimaisiksi sairauksiksi, jotka ovat ilmeisesti jo saavuttaneet useimmat alkuperäiskansat. Ihmiskroppa ja ruuansulatus sopeutuvat hyvin vaihteleviin ruokavalioihin (afrikkalaiset masait elivät lihalla, verellä ja maidolla, eskimot taas raa´alla kalalla, riistalla, mädillä ja valaanrasvalla), joten suomalaisena perinteisen välimerellisen ruokavalion noudattaminen on vaan hyvä homma, ei meidän ruuansulatuksemme ole muovautunut vastaanottamaan vain mustikoita ja karjanapirakoita.

Ruokateollisuuden muodikas tapa lisätä vaikkapa mehuun kalsiumia ei välttämättä ole kätsy tapa lisätä omaa kalsiuminsaantiaan, koska tehotuotannossa luonnolliset ravintoaineet voivat vähentyä ja keinotekoinen lisääminen ei ole sama asia kun saada kalsiumia luonnollisemmassa muodossa, esimerkiksi seesaminsiemenistä. Ravintoaineita ei voi noin vain pilkkoa osasiin, vaan ruoka-aineiden vaikutusmekanismit ovat paljon moninaisemmat, kuten luonto itsekin.

Kirjan lopussa on vinkkejä, mitä kannattaa syödä. Kokosin tähän muutamia:

– Älä syö mitään mitä isoisoäitisi ei tunnistaisi ruuaksi.
– Vältä terveysväitteitä esittäviä elintarvikkeita.
– Karta marketteja aina kun voit.
– Syö lähinnä kasviksia, etenkin niiden lehtiä.
– Jos tilaa riittää, osta pakastin
– Syö terveessä maaperässä kasvatettua kunnon ruokaa
– Syö luonnon antimia aina kun voit
– Syö kuten ranskalaiset. Tai italialaiset. Tai japanilaiset. tai intialaiset.
– Suhtaudu epäillen uutuustuotteisiin.
– Älä etsi perinteisestä ruokavaliosta yhtä taikasanaa
– Maksa enemmän, syö vähemmän.
– Syö ateriota.
– Älä tankkaa itseäsi ja autoasi samassa paikassa.
– Vältä yksin syömistä.
– Syö hitaasti.

Kirjassa on tietysti tosi paljon muutakin kiinnostavaa, jota en nyt viitsi tähän ympätä, lukekaa itse. Vaikka kirja kertookin jenkkilän ruokailutottumuksista ja tutkimuksista, on se silti erittäin kiinnostavaa luettavaa vanhan mantereen länsimaalaiselle. Omat silmäni kirja avasi elintarvikealan lobbaukselle ja juurrutti ajatteluun ruoka-aineista ravintoaineiden sijaan (vaikken ole niistä ravintoaineista aiemminkaan paljon ymmärtänyt). Olisin kaivannut jotain neuvoa korkeakolesteroliselle rasvankäytössä, kun luomuilijat dissaavat aina margariinia (jonka sinistä versiota käyttävät esimerkiksi jotkut vegaanit) ja kannustavat kunnon voin käyttöön, joka korkeakolesteroliselle voi tuntua epäilyttävältä ihmiskokeelta.

Kas näin, nyt olen vihdoin saanut sepustukseni kokonaiseksi postaukseksi ja voin luovuttaa kirjan lainaan ystävälleni!

3 vastausta artikkeliin “Oikean ruuan puolesta”

  1. Pau kirjoittaa:

    Loistava teksti! Kuten sanottua allekirjoittanut pyytää kirjaa lainaan heti, kun se vapautuu.

  2. KatjaS kirjoittaa:

    Hei! Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Löysin tämän tekstin kun etsin blogeja, jotka olisivat kiinnostuneita pienestä yhteistyöstä. Mikäli sinua kiinnostaa, ota sähköpostitse minuun yhteyttä.

  3. Jaana kirjoittaa:

    Jätäpä sähköpostiosoitteesi niin otan ehkä yhteyttä 😉

Jätä vastaus