Kuukausittainen arkisto: joulukuu, 2009

Bataattikeitto á la St. Lucia ja porkkanarieskat

29.12.2009

Ostin vihdoin kirjankaupan vakkari-hiplattavani, Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofukeittokirjan. Tosi herkullisen kuuloisia reseptejä! Aluksi päätin kokeilla paria keittoreseptiä, joihin tulee pehmeää tofua, jotta oppisin käyttämään sitä kokkailuissani.

4 annosta

2 pientä tai 1 iso bataatti
1 sipuli
1 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl ruokaöljyä
1/2 tl chilijauhetta (tai chiliä jossain muussa muodossa)
1 tl curryjauhetta
1 pkt pehmeää tofua
1 prk (400 g) kookosmaitoa
5 dl kasvislientä
1 limetin mehu
2 tl suolaa

Kuori ja kuutioi bataatti, hienonna sipuli ja raasta inkivääri. Keitä bataatit kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Kuullota pannulla öljyssä hienonnettu sipuli ja mausteet.

Kun bataatit ovat kypsiä, kaada vesi pois ja lisää kattilaan sipulit, inkivääriraaste ja tofu. Soseuta koko hoito sauvasekoittimella. Lisää kookosmaito, kasvisliemi ja limetin mehu. Sekoita joko kauhalla tai surauta vielä pari kertaa sauvasekoittimella.

bataattikeitto_tofu

Alkuperäiseen reseptiin kuului vielä korianteriöljy (1 ruukku tuoretta korianteria ja 1/2 dl ruokaöljyä monitoimikoneessa hienonnettuna), jota valutettiin keiton päälle. Pitää kokeilla sitten kun on taas tuoreiden yrttien aika.

En tykkää tofun mausta, joten olin epäileväinen keiton maun suhteen, johon lisätään paketillinen pehmeää tofua. Keitosta tuli kuitenkin tosi hyvää! Inkiväärin ja limen liitto on täydellinen. Tein keiton kaveriksi Tapaninpäivältä jääneestä porkkanaraasteesta porkkanarieskoja speltti-perunarieskojen reseptillä (lisäsin vain lirauksen vettä sekaan).

porkkanarieskat

Lopputulos oli rapsakampi kun nestettäkin oli vähemmän kuin perunarieskoissa. Toivottavasti pystyn pitämään näppini erossa ylijääneestä rieskasesta ja vedän saman setin huomenna päivälliseksi.

Kreikkalainen perunasalaatti

29.12.2009

Tämä salaatti on vakkari meidän pöydässämme kun kokkaamme vieraille. Jouluvieraille valmistimme vähän varioidun version, jossa persilja vaihtui tilliin ja kaprikset mustiin papuihin (3 dl). Alkuperäinen resepti on Tessa Kirosin Hillasoilta oliivilehtoihin -kirjasta.

iso kulhollinen

1 punasipuli
1 tl suolaa
n. 1 kg kiinteitä, kuorittuja perunoita
3 rkl pieniä kapriksia valutettuna
30 g persiljasilppua
1 1/2 sitruunan mehu
100 g hyviä mustia oliiveja
1 1/4 dl extra virgin -oliiviöljyä

Leikkaa sipuli kahtia ja pilko puolikkaat siivuiksi. Laita sipulitikut pieneen kulhoon, kaada päälle kylmää vettä ja lisää suolaa. Jätä seisomaan noin puoleksi tunniksi, eli siksi aikaa kun valmistat perunat. Liottaminen on tärkeää, sillä näin sipuleista tulee miedomman makuisia ja helpommin sulavia.

Pese, kuori ja pilko perunat reiluiksi paloiksi. Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä kunnes ne ovat kypsiä, mutta eivät hajoa. Valuta perunat ja kippaa ne tarjoilukulhoon jäähtymään.

Huuhdo sipulirenkaat, valuta hyvin ja taputtele tarpeen vaatiessa kuiviksi talouspaperilla. Lisää sipuli yhdessä muiden ainesten kanssa perunoiden joukkoon. Mausta salaatti pippurilla ja lisää halutessasi ylimääräinen ripaus suolaa. Sekoita varovasti ja tarjoa lämpimänä tai haaleana.

Mikäli teet salaatin etukäteen, perunat imevät jäähtyessään sen verran öljyä, että kastikemäärä hupenee. Kannattaa siis panna vähän öljyä säästöön ja lisätä se salaattiin juuri ennen tarjoamista.

perunasalaatti

Kuvassa jouluinen versiomme. Pavuista saa hyvää lisäproteiinia salaattiin ja ei varmaan tarvitsisi edes mainita, että myös aurinkotomaatit ja feta sopivat salaattiin täydellisesti.

Joulumeiningit

27.12.2009

Vuoden viimeisiä päiviä viedään ja tämänpäiväinen thai-raflan ateria katkaisi jouluruokaputken. Emme kyllä tänäkään vuonna syöneet perinteisiä jouluruokia, paitsi aattoaamuna, jolloin teimme jälleen epäonnistunutta uuniriisipuuroa. Olimme jättäneet puuron puuhellan jälkilämpöön hautumaan yön yli, mutta lämpö ei selvästikään ollut riittänyt ja laitoin nestettäkin liian vähän. Ehkä ensi vuonna on taas vähän parempi lopputulos.

Ainoa kuva, jonka ehdin joulun kolmena ruokapäivänä ottaa, on jouluaatolta, jolloin söimme poikaystävän kanssa kahdestaan.

joulupoyta
Pöydästä löytyy fetatäytteisiä jalapenoja, kalamata-oliiveja (Pirkan luomupurkissa on vihreitä ja mustia sekaisia, kantsii kokeilla!), aurinkokuivattuja tomaatteja, hunajamelonia, granaattiomenaa, kylmää savusiikaa, tuoreita viikunoita, ciabattaa ja oliiviöljy-viinietikkaseosta. Juomaksi Fair Hills -valkkaria.

Jouluaattona siis tapasmeininkiä. Seuraavana päivänä puolet perheestä tuli kylään, ja menu on seuraavanlainen

kaalilaatikkoa
hamppupyöryköitä
kreikkalaista perunasalaattia
punajuuripestoa
minttumarinoituja kikherneitä
– karjalanpiirakoita
– jälkkäriksi Ahvenanmaalaista pannukakkua tällä Perhekerhon reseptillä

Tapaninpäivänä tuli toinen puoli perheestä ja tällä kertaa pöydästä löytyi seuraavat

– kaalilaatikon jämät
– loput hamppupyörykät
– loput perunasalaatit
– minttumarinoitujen kikherneiden jämät
– kirsikkatomaatteja ja kalamata-oliiveja
– punajuuripestoa
hirvipyöryköitä tomaattikastikkeessa
– uunijuureksia
– vaaleaa leipää ja voita
– Herkun ja Koukun innottamaa porkkanasalaattia (tosin kurpitsansiemenillä ja mintulla, cashew-pähkinät ja persilja puuttuivat)
– kahvin kanssa itsetehtyjä piparkakkuja

Kaikki ruuat menivät. Ihania makuja ja vähän paremmin vuodenaikaan sopivia kuin viime vuoden Välimeri-teeman safkat, jotka olivat kyllä myös taivaallisia. Yritän kuitenkin vältellä kasvihuoneessa kasvatettuja juttuja talvella, vaikka nytkin pöydästä löytyi esim. kirsikkatomaatteja ja ruokien raaka-aineista tuoretta basilikaa ja minttua.

En ehtinyt enkä jaksanut tänä vuonna tehdä ruokalahjoja ystäville ja perheelle. Viime vuonna tein sitruksista kesäkurpitsahilloa ja toissa vuonna porkkanahilloa. Tälle vuodellekin oli ideoita jo syksyllä, mutta ehkä ne toteutuvat ensi vuonna. Eräät ystävät joutuivat kuitenkin nauttimaan itsetehdystä lahjasta, nimittäin rasiallisesta raakasuklaakonvehteja.

konvehtirasia

Konvehdeista ei tullut kovin kauniita kun muottiin jäi ilmakuplia ja pähkinäinen suklaamassa ei ollut kovin tasaista, mutta rasiasta tuli varsin onnistunut 😉 Toivottavasti myös suklaiden maku oli jees (sattumina cashew-pähkinöitä ja manteleita, mausteina chiliä ja kardemummaa).

Kurpitsansiemensämpylät

16.12.2009

Etsiskelin sopivaa sämpyläreseptiä, johon ei tulisi vehnäjauhoja ja voisin kipata taikinaan jämä-kauramaidon. Kurpitsansiemeniä teki myös mieli, ne maistuvat huippuhyviltä sämpylöissä, joten kokeiluun pääsi Chocochilin kurpitsansiemensämpylät. Itse lisäsin taikinaan desin verran kurpitsansiemeniä.

12 isoa sämpylää

11-13 dl 3-viljan sämpyläjauhoja (käytin itse hiivaleipäjauhoja)
1 1/2 tl suolaa
1 pkt kuivahiivaa
5 dl kauramaitoa
1/2 dl öljyä
1 dl kurpitsansiemeniä (+ jonkin verran sämpylöiden pinnalle)

Sekoita suola, kuivahiiva ja kurpitsansiemenet noin 6 dl jauhoja. Lämmitä kauramaito kädenlämpöiseksi ja lisää se öljyn kanssa jauhoihin. Alusta taikinaan loputkin jauhoista ja anna taikinan kohota lämpimässä paikassa puolisen tuntia.

Pyörittele taikinasta sämpylöitä ja painele pinnalle kurpitsansiemeniä. Anna jälleen kohota. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 10 minuuttia tai kunnes sämpylöiden pinta on kauniin värinen.

kurpitsansiemensampylat

Sämpylöistä tuli tosi pehmoisia palleroisia. Sämpyläjauhoista leivotut leipäset olisivat olleet varmaan rouskuvampia, mutta kaapin sisältö ratkaisi jauhot. Kaiken kaikkiaan oivallisia keiton kavereita tuli!

Hirvipyörykät tomaattikastikkeessa

10.12.2009

Olen ostanut nyt pari kertaa pitkästä aikaa lihaa. Syksymmällä tilasin luomupiiristä luomulammasta ja muutama viikko sitten sain onnekkaasti työystävän kautta kaksi kiloa hirven jauhelihaa. Makumuistoja tähän artikkeliin ei ole, joten etsin ihan summamutikassa sopivaa reseptiä lihaköntilleni. Netistä löytyi monta ohjetta, joissa sekoitettiin esimerkiksi sianjauhelihaa hirvenlihan joukkoon, mutta sianliha eivätkä sekoitushommat innostaneet. Haluan maistaa hirvenlihan maun, joten päädyin hirvipyörykkäreseptiin, josta oli karsittu kaikki ylimääräinen. Muokkailtava resepti löytyi MTV3:n Makuja-sivulta.

Pyörykät

500 g hirven jauhelihaa
1 pieni sipuli
3 valkosipulinkynttä
reilu 1 tl timjamia
savusuolaa tai pikkutilkkanen savuaromia ja suolaa
öljyä uunivuokaan

Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa
nippu basilikaa
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 rkl siirappia
mustapippuria
suolaa

Leikkaa basilika ja valkosipuli silpuksi. Lisää mausteet, siirappi ja oliiviöljy tomaattimurskaan. Jätä kastike mehustumaan.

Sekoita pilkottu sipuli, valkosipuli ja timjami jauhelihan joukkoon ja mausta suolalla. Anna taikinan maustua hetki ennen paistamista ja pyöritä siitä tasakokoisia pyöryköitä. Valuta uunivuoan pohjalle öljyä ja ladon pyöritellyt pullerot vuokaan. Paista pyöryköitä 200 asteessa 10 minuuttia, kaada tomaattikastike joukkoon ja kypsennä vuokaa vielä 10 minuuttia.

hirvipyorykat

Pyöryköistä tuli kiinteitä ja rasvattomia, kun en sekoittanut taikinaan mitään rasvajuttuja. Yllätyin myös positiivisesti tomaattikastikkeen mausta, vaikka resepti on tosi perus. Näitä juttuja ajattelin tarjota porukoille jouluna. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin luopuu kinkunostosta (itse en kyllä missään vaiheessa edes harkinnut), etenkin anonyymin sian, jonka elinoloista ei ole tietoa.  Nettikeskustelujen perusteella aika moni näyttää luopuvankin (esimerkki A-tuubin keskustelusta).

Istanbulin safkat

6.12.2009

Nolottavan kauanhan tähän meni, mutta tässä tämä Istanbul-safkapostaus vihdoin tulee! Kaiken kaikkiaan ruoka oli ihanaa. Alkupaloina oli paljon kasvisvaihtoehtoja, mutta pääruuan kohdalla kysyttiin yleensä otammeko kalaa vai lihaa. Keittoja emme syöneet kertaakaan, mutta huomasin ruokailijoiden syövän usein linssikeiton aterian alkuun.

Olisin mielelläni kuullut kaksi asiaa Istanbulista ennen omaa vierailuani. Ensimmäinen on korkeuserot (asia, joka ei sinänsä haitannut meitä kävelyyn tottuneita) ja toinen on se, kuinka paljon alkupaloja kannattaa tilata. Menimme ensimmäisenä iltana Nevizade-kadun yhteen pieneen meyhane-ravintolaan, jonka alkupalatiski huumasi! Päädyimme tilaamaan niin paljon ihania herkkuja etten jaksanut pääruokaa ollenkaan, vaan kärvistelin naama punaisena koskematta ateriaani. Nolotti aivan älyttömästi… Mutta alkupalat olivat kyllä koko reissun parhaat! Nevizade Sokatilla kannattaa siis ehdottomasti käydä ruokailemassa, mutta kannattaa muistaa kohtuus alkupaloissa. Iltameininki on ilmeisesti myös varsin tiivistunnelmainen ja jees.

alkupalalautanen

Eka satsi alkupaloja Nevizade-kadun raflassa. Lautasella ainakin tsatsikia, kanelilla maustettua perunapateeta, jotain hyvää paahdettu munakoiso-tomattitöhnää, munakoisomuusia ja jotain äyriäisjuttua. Eikä tässä ole todellakaan kaikki, en kehtaa edes kertoa kuinka monta pikkulautasta pöytäämme tuotiin…

Kävimme ainoastaan yhdessä ravintolassa syömässä kaksi kertaa matkan aikana. Limonlu Bahçe, eli Sitruunapuutarha on ihana vihreä keidas Istiklal Caddesin sivukadulta löytyvältä sisäpihalta. Sisäänkäynti on melko huomaamaton ovi, josta johtaa mystinen käytävä ja portaat alas.

limonlubache

Limonlu Bahçe aamukahdeksalta, kun asiakkaita ei ole vielä edes kourallista.

Ensimmäistä kertaa kävimme paikassa aamupalalla ja viimeisenä iltana syömässä ennen lähtöä. Poikaystävä otti lammaspyöryköitä maustetussa jugurttikastikkeessa ja itse otin saman setin linssipyöryköillä. Alkuruuaksi jaoimme salaatti-annoksen. Onneksi, sillä annos sisälsi myös neljä normi-paahtiksen kokoista juustokuorrutettua leipää. Pääruuan kanssa söimme leipää. Juuri tällainen ruoka on mielestäni parasta: joku pääjuttu, soosi ja leipää, muuta ei välttämättä tarvita.

linssipyorykat

Mausteisen jugurttikastikkeen alla kolme jättimäistä linssipyörykkää Limonlu Bahçessa.

Halusimme kokeilla myös paikallista kebabia. Valitsimme Mondon Istanbul-oppaasta kohteeksi Istikllal Caddesilla sijaitsevan Konak Kebap Salonun. Paikka oli suuri, klumeruuneineen erittäin kitch ja tarjoilijat olivat tosi kiireisiä eivätkä osanneet kovin hyvin englantia. Poikaystäväni oli jo syönyt oman annoksensa, kun tilaamani lampaanlihainen pistaasikebab vihdoin saapui. Pötkylä maistui taivaalliselta, mutta annos oli muuten vähän ankea.

Jälkkäreistä maistui kaikki baklavamaiset, eli sokeria tihkuvat ja pähkinäiset lehtitaikinaherkut. Tällaisia maistelimme muun muassa Saray Muhallebissa, johon osuimme sattumalta sateensuojaan. Saray on söpö konditoriakahvila, jossa hääräsi hämmentävän paljon henkilökuntaa.

makeat_pokaleet

Pistaasikuorrutteisia makeita pökäleitä Sarayssa

makea_mohkale

Lankamainen leivosherkku Sarayssa

Joidenkin ravintoloiden henkilökunnan huono englannintaito harmitti, kun naapuripöydät notkuivat omaan annokseen verrattuna. Emme yksinkertaisesti ymmärtäneet kaikkea tilatessa eivätkä tarjoilijat osanneet selittää, joten he jättivät mainitsematta ja suosittelematta jotain juttuja. Omaa nössöyttäni en myöskään tilannut kalaa, vaikka Istanbul on kuuluisa kalaruuistaan. Ensi kerralla skarppaan. Emme myöskään ostaneet mitään snäkkejä katukauppialta, kuten paahdettuja kastanjoita, keitettyjä tai paahdettuja maissintähkiä tai rinkeleitä.

Raflakokeilumme keskittyivät pääosin Taksimin ja Tünelin alueelle, joista molemmista (etenkin jälkimmäisestä) pidimme myös alueena tosi paljon. Sultanahmet, jossa kaikki kuuluisimmat nähtävyyden sijaitsevat, oli alueena niin ahdistava, että halusin sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Karsea turistirysä ja suuren basaarin tinkausmeininki ei ollut yhtään mun juttu. Maustebasaari sen sijaan oli ihana! Hamstrasin sieltä mausteita, lokumia, teetä sekä maustemyllyjä itselle ja ystäville.

Paljon jäi vielä maistelematta Istanbulissa. Seuraavaa vierailua varten on jo paljon suunnitelmia, taskun pohjalle jäänyt akbil ja ikävä Büyükadaan. Ihanin Istanbul.

istanbul_kaupunki

Näkymä Galata tornista.

prinssisaarella

Büyükadan huipulla. Peace of mind.