Kuukausittainen arkisto: syyskuu, 2009

Aamupalameininkiä Istanbulista

27.9.2009

Palattiin alkuviikosta Istanbulista, johon jäi mieli ja makuaistit. Syötiin joka päivä eri paikassa vähän erilaisia ruokia, lukuun ottamatta aamupalaa. Ensimmäiset kaksi päivää puputettiin lähimarketin antimia, mutta sitten päätettiin mennä kerran turkkilaiselle aamiaiselle ja siitä eteenpäin käytiin eri paikoissa syömässä turkkilaista aamiaista joka päivä. Ja nyt toteutetaan samalla konseptilla aamupalat himassa.

Omien empiiristen kokeilujen perusteella turkkilaiseen (ravintolassa tarjoiltavaan) aamupalaan kuuluu aina pilkottuja tomaatteja ja kurkkua, oliiveja, voita, leipää, pilkottua juustoa, Nutellaa ja jotain jugurttimaista levitettä (ehkä se oli ihan pelkkää jugurttia tai sitten jotain tuorejuustoa). Tässä pari aamiaisvariaatiota matkalta.

aamupala_sitruunapuutarha

Tämä aamiainen nautittiin Limonlu Bahçessa (”Sitruunapuutarha”), joka oli mahtava vihreä keidas kivenheiton päässä vilkkaalta İstiklal Caddesi -kävelykadulta (Yeniçarşı Caddesi 98, Galatasaray), ihanalla rauhallisella sisäpihalla. Tämä oli itse asiassa ainoa ravintola johon palasimme, syömään viimeisen aterian Istanbulissa ennen lähtöä.

Otimme aamupalalla aina myös tuorepuristettua mehua, yleensä appelsiini, kuten kuvan yläreunasta näkyy. Sitruunapuutarhan aamiaisversion erikoisuutena on munakas, joka on kuvassa siirretty jo oikeanpuoleiselta lautaselta ruokalautaselle. Aamiaiseen kuului myös perusjuttujen lisäksi paahdettuja juustoleipiä, mausteinen makkara, oliiviöljyä, useampaa juustolaatua ja leikkeleitä. Tämä aamiainen jäi parhaiten mieleen, ehkä siksi että se oli eka ja hurmasi täysin, samoin kuin koko ravintola.

Tämä aamupala syötiin Lokalissa, joka on ihan jees kahvila-baari Tünelin aukiolla, Istiklal Caddesin päässä. Matkakumppani otti tällä kertaa tuorepuristetun omppumehun vihreistä omenista, joka oli ihan älyttömän hyvää! Lokalin aamupalaspesiaaleihin kuului erilaiset juustot (halloumi <3), erilaiset leivät ja rinkelit sekä pilkotut chilipaprikat, jotka eivät vaikuttaneet ensin ollenkaan tulisilta, mutta sitten puraisin niin ärtsyyn chiliin, että tuntui kun suussa olisi räjähtänyt joku palamaan. Joka tapauksessa tämäkin aamupala oli loistava. Sopivan runsas ja onneksi pöytään tuotiin vielä oliiviöljyä ja balsamicoa dippailuun.

Nyt ollaankin sitten sovellettu aamupalaa kotioloissa, eli leipää, kurkkua, tomskua, jotain hedelmää ja juustoa pilkottuna, hunajaa, nutellaa, oliiviöljyä ja balsamicoa dippailuun ja vähän jugurttia marjojen, hunajan ja myslin kanssa kyytipojaksi jos jaksaa. Juomaksi yleensä vettä ja teetä tai mehua. Aamiaista on helppo varioida eri kasviksilla, juustoilla, leivillä ja hedelmillä. Ajattelimme vaihtaa voin kokonaan luomuvoihin jos sopiva ratkaisu löytyy (Turun kauppahallissa voisi kuulemma löytyä. Kupittaa Citymarketin luomuvoi oli epäkäytännöllisen pituinen pötkö, joka ei ainakaan meidän jääkaappiin mahdu. Tokihan sen voisi itse katkaista, mutta mieluusti ostan jonkun valmiiksi sopivan jos löytyy), ja leivän päälle on tullut nyt viikon ajan kaavittua vain oliiviöljyä balsamicolla. Himoitsen oikein tuota yhdistelmää!

Sienilisäke

18.9.2009

Metsästä löytyi mustatorvisienilitrasen lisäksi kourallinen suppilovahveroita, joista päätimme tehdä kahden hengen lisäkkeen jääkaapin jämistä kasvissosekeiton joukkoon. Sienilisäke käy tietysti myös muiden ruokien kylkeen.

pieni lisäke 2 hengelle

kourallinen sieniä (suppilovahveroita, mustatorvisieniä, keltavahveroita, herkkusieniä)
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi
n. 50 g fetaa
n. 50 g maustamatonta tuorejuustoa
(lipstikkaa)
hyppysellinen suolaa
mustapippuria
n. ruokalusikallinen tuoretta silputtua persiljaa

Paloittele sienet pannulle ja paista niitä sen verran, että mahdollinen neste haihtuu. Lisää tämän jälkeen sipulit ja kuullota ne lasimaisiksi. Laske lämpötilaa ja lisää pannulle feta ja tuorejuusto. Sekoita seos tasaiseksi ja lisää mausteet. Anna lisäkkeen hautua hetki ja tarjoile.

sienilisake

Suppilovahveron ja fetan maut yhdstyivät hienosti ja sopivat hyvin kasvissosekeittoon pieneksi saarekkeeksi.

P.S. Olen kirjoittanut tämän ja edellisen postauksen etukäteen, koska olen juuri ruokaparatiisissa eli Istanbulissa. Hehkutan Turkkisafkoja ensi viikolla, etenkin turkkilaisia juomia ja aamupalaa <3

Vispipuurorieskat

15.9.2009

Päätin joku aikaa sitten tehdä kunnon satsin vispipuuroa ja pakastaa sen. Sulatettu puuro oli kuitenkin koostumukseltaan inhottavan kuivakkaa ja ”liuskottunutta”, joten olen yrittänyt keksiä puurolle jotain muuta käyttöä. Rieskat ovat ensimmäinen kokeilu, ohje speltti-perunarieskojen pohjalta.

4 isoa rieskaa

n. 2 1/2 dl vispipuuroa
2 munaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl spelttijauhoja

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Sekoita kaikki aineet kulhossa. Nostele uunipellille leivinpaperin päälle neljä taikinamöykkyä ja tasoita se lusikalla lättänöiksi lettusiksi. Paista rieskoja 13 minuuttia uunin keskitasolla.

vispipuurorieskat

Jännäilin rieskojen koostumusta, mutta siitä tuli tosi hyvä, ennemminkin joustava kuin sitkeä. Leivät toimivat hyvin suolaisena voin ja juuston kanssa, eli rieska ei ollut liian makeaa. Pakastin kaksi rieskaa, jotka puolitin jo valmiiksi. Ne on helppo lykätä suoraan pakastimesta mikroon kun rieskanhimo yllättää.

Mustatorvisienikeitto

12.9.2009

Olen ollut ihan pistoksissa koko loppukesän ja alkusyksyn kun haluaisin mennä imuroimaan metsät sienistä, mutta en tiedä mitään hyviä sienimestoja. Pari kertaa mustikoita poimiessani olen kuikuillut ympärilleni että jospa löytyisi sieni samalla, mutta tuloksetta. Viime viikonloppuna vihdoin tärppäsi.

sienikasa

Tadaa! Metsästä löytyi ihana kasa mustatorvisieniä. En ole koskaan nähnyt tätä sientä luonnossa, joten tsekkasin netistä sienen tuntomerkit ennen retkelle lähtöä. Tästä kasasta riitti neljän hengen keitoksi ja tuunailtava ohje löytyi Koti ja keittiö -sivulta.

4 annosta

300 – 400 g (noin 1 l) tuoreita mustatorvisieniä
1 iso sipuli
3 rkl voita tai öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl kasvislientä
noin 1 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua rakuunaa tai lipstikkaa
2 – 3 rkl tuoretta silputtua persiljaa
rouhittua mustapippuria
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl ranskankermaa
(suolaa)
pieni liraus valkoviiniä

Puhdista ja pilko sienet. Kuori ja hienonna sipuli. Kiehauta sieniä kattilassa omassa liemessään, kunnes neste on haihtunut. Lisää kattilaan rasva ja kuullota siinä hienonnettu sipuli. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja lisää kasvisliemi koko ajan sekoittaen. Lisää myös yrtit ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.

Lisää tuorejuusto ja kerma ja kuumenna niin, että juusto sulaa joukkoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Lorauta lopuksi joukkoon valkoviiniä, mutta ihan vähän vain, etteivät muut maut peity.

mustatorvisienikeitto

Joka ensimmäisellä lusikallisella maistoin lapsuuden sienimuhennoksen, ihanaa! Keiton koostumus oli hyvä, eli ei liian paksu ja kermainen, mutta silti samettisen pehmeä. Nyt polttelee lähteä tsekkaamaan jäikö sinne uuteen salaiseen sienipaikkaani vielä jotain…

Hunajaiset uunijuurekset ja -kasvikset

11.9.2009

Jääkaappi pullisteli punajuuria, perunoita ja porkkanoita, joten päätin tehdä uunijuureksia ja kokeilla sekoittaa mukaan hunajaa ensimmäistä kertaa. Yhdistelmähän on legendaarinen, mutta itse olen vähän vierastanut hunajaa ja punajuuria. Tämän setin ansiosta pääsin ennakkoluuloistani! En laita ohjeeseen sen kummempia määriä, kukin saa mieltymystensä mukaan päättää mitä heittää sekaan ja kuinka paljon.

punajuurta
perunaa
bataattia
porkkanaa
sipulia
valkosipulia
loraus oliiviöljyä
muutama ruokalusikallinen hunajaa
kourallinen fetaa
tuoreita yrttejä (esim. salviaan,basilikaa, persiljaa ja/tai timjamia)
mustapippuria

Pese ja kuori kasvikset ja juurekset. Leikkaa punajuuret ja porkkanat vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi, bataatit ja perunat kuutioiksi ja sipulit paksuiksi suikaleiksi. Lado kaikki uunivuokaan. Lorauta perään oliiviöljyä ja hunajaa, murenna joukkoon feta ja revityt yrtit. Sekoita kaikki ainekset ja työnnä uuniin. Paista vuokaa 200 asteessa noin 45 minuuttia sekoittaen settiä pari kertaa.

uunijuurekset

Ooh, ruoka oli niiiiiin hyvää! Syötiin juuresten ja kasvisten kanssa uunikalaa, setti oli täydellinen. Suolaa ei tarvittu, koska sitä oli fetassa tarpeeksi.

Hedelmäsalaatti

3.9.2009

Hedelmäsalaatti on jälkkäri, jonka olen unohtanut smoothien, jätskin ja muffinssien huumassa. Missasin K-Supermarketin euron hedelmätarjouksen, mutta päätin silti ostaa hedelmiä ja tehdä niistä salaatin, maksoi mitä maksoi. Eikä maksanut paljon! Hedelmien hinnaksi tuli noin 1,60 euroa ja ”mausteet” löytyivöt valmiiksi himasta.

3-4 annosta

2 päärynää
2 kiiviä
1 nektariini
kardemummaa
kaakaopapurouhetta (kaakao nibsejä)
tuoreita mintunlehtiä

Pilko hedelmät, kippaa kulhoon ja lisää ”mausteet”. Anna mehevöityä jääkaapissa jonkin aikaa jos jaksat odottaa.

hedelmasalaatti

Täytyy kyllä alkaa tekemään hedelmäsalaattia useamminkin jälkkäriksi. Maustaminen ja erilaisten hedelmien yhdistely on se juttu tässä safkassa. Ensi kerralla koklaan mansikoillekin hyvin soveltuvaa viinietikkaa maustamiseen.

Oikean ruuan puolesta

1.9.2009

Luin kesällä kaksi kiinnostavaa ravintoon liittyvää kirjaa, joista esittelen nyt ensimmäisen, eli Michael Pollanin Oikean ruuan puolesta. Ostin kirjan heräteostoksena Sammakon kirjakaupasta ja tajusin jälkeenpäin, että tämähän on sama kirja, josta olen lukenut hehkutuksia ravinotietoisilta ihmisiltä aiemmin. Kirjan kirjoittaja on Michael Pollan, tiede- ja ympäristöjornalismin professori Berkleyn yliopistosta. Ensimmäinen suomenkielinen painos on julkaistu tänä vuonna, joten kyseessä on ajankohtainen teos.

Kirja alkaa lauseilla ”Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia.” Kuulostaa yksinkertaiselta. Kirjan ensimmäisessä osassa puhutaan nutritionismista, eli kuinka ruokaa ei ajatella (eikä varsinkaan markkinoida) enää ruokana tai ruoka-aineiden summana, vaan pikemminkin eri ravintoaineiden yhdistelmänä. Porkkana ei ole porkkana vaan vihannes, joka sisältää runsaasti betakaroteenia ja A-vitamiinia mutta vain hyvin vähän rasvaa! Lihat ovat protskua ja peruna hiilihydraattia. Ravintoaineet käyvät myös sotaa keskenään: proteiinit vastaa hiilihydraatit, hiilihydraatit vastaan rasvat.

Kirjailija perää aikaa, jolloin äideillä, eikä elintarvikkeiden tutkijoilla ja markkinoijilla, oli valtaa päättää ruuasta. Emme syö enää samanlaista ruokaa kuin esimerkiksi isoäitimme, päinvastoin. Isoäitimme ei välttämättä edes tunnistaisi nykyistä ravintoamme syötäväksi kelpaavaksi. Toisaalta, esimerkiksi maidon korvaaminen soijamaidolla on varmasti ihan jees juttu, vaikka oma mummo voisi luulla soijamaitoa pilaantuneeksi lehmänmaidoksi. Ja ehkäpä kiinalainen mummu tunnistaisi soijamaidon välittömästi. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen, eli eri maiden perinteisiin ruokailutottumuksiin.

oikeanruuanpuolesta

Alkuperäisväestöissä on esiintynyt vain harvoin sydäntauteja, diabetestä, syöpää ylipainoa, verenpainetautia ja aivohalvausta. Ei lainkaan esiintyviä sairauksia ovat umpilisäkkeen tulehdus, umpipussin tulehdus, hammaskaaren epämuodostumat ja karies, suonikohjut, haavaumat ja peräpukamat. Afrikassa toisen maailman sodan aikaan työskennellyt lääkäri Denis Burkett keksi osuvasti nimetä näitä sairauksia länsimaisiksi sairauksiksi, jotka ovat ilmeisesti jo saavuttaneet useimmat alkuperäiskansat. Ihmiskroppa ja ruuansulatus sopeutuvat hyvin vaihteleviin ruokavalioihin (afrikkalaiset masait elivät lihalla, verellä ja maidolla, eskimot taas raa´alla kalalla, riistalla, mädillä ja valaanrasvalla), joten suomalaisena perinteisen välimerellisen ruokavalion noudattaminen on vaan hyvä homma, ei meidän ruuansulatuksemme ole muovautunut vastaanottamaan vain mustikoita ja karjanapirakoita.

Ruokateollisuuden muodikas tapa lisätä vaikkapa mehuun kalsiumia ei välttämättä ole kätsy tapa lisätä omaa kalsiuminsaantiaan, koska tehotuotannossa luonnolliset ravintoaineet voivat vähentyä ja keinotekoinen lisääminen ei ole sama asia kun saada kalsiumia luonnollisemmassa muodossa, esimerkiksi seesaminsiemenistä. Ravintoaineita ei voi noin vain pilkkoa osasiin, vaan ruoka-aineiden vaikutusmekanismit ovat paljon moninaisemmat, kuten luonto itsekin.

Kirjan lopussa on vinkkejä, mitä kannattaa syödä. Kokosin tähän muutamia:

– Älä syö mitään mitä isoisoäitisi ei tunnistaisi ruuaksi.
– Vältä terveysväitteitä esittäviä elintarvikkeita.
– Karta marketteja aina kun voit.
– Syö lähinnä kasviksia, etenkin niiden lehtiä.
– Jos tilaa riittää, osta pakastin
– Syö terveessä maaperässä kasvatettua kunnon ruokaa
– Syö luonnon antimia aina kun voit
– Syö kuten ranskalaiset. Tai italialaiset. Tai japanilaiset. tai intialaiset.
– Suhtaudu epäillen uutuustuotteisiin.
– Älä etsi perinteisestä ruokavaliosta yhtä taikasanaa
– Maksa enemmän, syö vähemmän.
– Syö ateriota.
– Älä tankkaa itseäsi ja autoasi samassa paikassa.
– Vältä yksin syömistä.
– Syö hitaasti.

Kirjassa on tietysti tosi paljon muutakin kiinnostavaa, jota en nyt viitsi tähän ympätä, lukekaa itse. Vaikka kirja kertookin jenkkilän ruokailutottumuksista ja tutkimuksista, on se silti erittäin kiinnostavaa luettavaa vanhan mantereen länsimaalaiselle. Omat silmäni kirja avasi elintarvikealan lobbaukselle ja juurrutti ajatteluun ruoka-aineista ravintoaineiden sijaan (vaikken ole niistä ravintoaineista aiemminkaan paljon ymmärtänyt). Olisin kaivannut jotain neuvoa korkeakolesteroliselle rasvankäytössä, kun luomuilijat dissaavat aina margariinia (jonka sinistä versiota käyttävät esimerkiksi jotkut vegaanit) ja kannustavat kunnon voin käyttöön, joka korkeakolesteroliselle voi tuntua epäilyttävältä ihmiskokeelta.

Kas näin, nyt olen vihdoin saanut sepustukseni kokonaiseksi postaukseksi ja voin luovuttaa kirjan lainaan ystävälleni!