Punajuuret loppuivat (ikävä kyllä ja vihdoinkin) jo, mutta tässä muutaman viikon takainen lisäkeresepti, niitä ei ole koskaan liikaa aikakaan tässä keittiössä. Helppojen ja nopeiden lisäkkeiden keksiminen kun tuntuu olevan välillä tosi hankalaa. Resepti on Sillä sipuli -blogista, itse tein vähän soveltaen.

3 punajuurta
2 omenaa
1 rkl hunajaa
2 rkl öljyä
sormisuolaa
mustapippuria

Kuori punajuuret ja raasta ne raakoina. Raasta myös omenat. Sekoita joukkoon loput reseptin aineet.

Raaste oli mukavan kirpeää (raastoin vihreän ompun mukaan). En ole koskaan tykännyt raa´asta tai keitetystä punajuuresta sellaisenaan, mutta tämä oli kai aika lähellä punajuuren perusmakua ja hyvin meni alas!

Kirotut kiireet ja samalla saamattomuus! Tein tätä piirasta ehkä pari viikkoa sitten aika lailla päästä soveltamalla ja nyt en muista piiraan täytteen ainesosia tarkasti. Pohja sen sijaan on mainio rasvaton versio, jonka ohjeen löysin Kaksplussan keskustelusta (tutuille terkkuja että ei ole vauvaa tulossa, keskustelu on tylsästi Googlen hakutulos).

Rasvaton pohja
1 prk (200g) kermaviiliä tai 2 dl maustamatonta jugurttia tai piimää
2 ½ dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
2 t leivinjauhetta

Täyte
3-5 punajuurta
pari kevätsipulia varsineen
100 g fetaa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
timjamia

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja kippaa seos pyöreään peruspiirasvuokaan. Painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Raasta punajuuret ja silppua kevätsipulit. Sekoita raaste ja silppu kulhossa. Riko sekaan muna ja lisää mausteet. Sekoita hyvin ja kippaa mössö piiraspohjalle. Paista piirasta uunin keskitasossa 200 asteessa puolisen tuntia.

Pohjasta tuli tosi hyvää, ehkä uusi piiraspohjasuokkari! Piirasta oli helppo leikata eikä pohja murentunut. Täytteessäkään ei ollut valittamista. Punajuuri ja feta toimii aina.

Ostin jo talvella kirppikseltä vanhan puisen juustomuotin, jonka kanssa pääsin nolottavasti tositoimiin vasta nyt. Reseptin sain äidiltä ja äiti sai sen mummolta. Olen syönyt tätä juustoa jo parikymmentä vuotta, ja en tiedä johtuuko parin vuoden tauosta vai siitä kun tein juustoa itse, mutta nyt se maistui maailman parhaalta!

1 l punaista maitoa
1 kuppi piimää
3 kananmunaa
1 kermaviili
1 1/2 tl suolaa
(yrttejä)

Kuumenna maito ja piimä kattilassa kiehumispisteeseen. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon kananmunat sekä kermaviili. Kiehauta ja nosta kattila huoneenlämpöön. Anna seistä kunnes hera erottuu ja jos ei ala erottua, lisää piimää.

Nostele juustomassa reikäkauhalla harsolla vuorattuun muottiin (itse en laittanut harsoa, vaan käytin pelkkää juustomuottia. Jos et omista muottia, tee kuten meidän mutsi, ja vuoraa puhtaalla ohuella tiskirätillä tiheäreikäinen siivilä ja nostele massa sinne). Sirottele nostelun lomassa juustomassan väliin suolaa ja yrttejä. Anna seistä vähintään muutama tunti tai vaikka yön yli. Laita joku paino muotin päälle, jotta juusto tiivistyy ja neste valuu paremmin pois.

Juusto oli aivan järkyttävän hyvää, vaikka muistin lisäillä suolaa vasta kun massa oli jo muotissa. Maku on hieman piimäinen, kermainen ja mieto. Tätä voi syödä niin makean kuin suolaisen kanssa. Dippasin hunajaa juustoon ja söin juustoa leivän päällä. Pitää kokeilla joskus paistamista tai friteeraamista ja tehdä Suomi-versio jostain intiasafkasta. Ylijäämänesteen käytin leipätaikinaan. Ensi viikonloppuna uusi satsi!

Sain haltuuni uuden satsin punajuurenlehtiä. Kasvimaalta keittiöön -blogin kääryleet jäivät alitajuntaan jo silloin, kun viimeksi päädyin punajuurenlehti-pinaattipiiraan tekoon. Tällä kertaa ehdottomasti kääryleitä ja täyte oman maun ja kaappien sisällön mukaan!

isoja punajuurenlehtiä
n. 150 g sieniä (itse käytin suppilovahveroita)
voita tai öljyä paistamiseen
1/2 dl bulguria (+ reilu desi keittämiseen)
1 (kevät)sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 dl murskattuja cashewpähkinöitä
1 prk (120 g) smetanaa
1/2 sitruunan mehu
reilusti persiljaa
mustapippuria
suolaa
1 dl vettä
2 rkl valkoviiniä

Valitse mahdollisimman isoja punajuuren lehtiä, pese ne hyvin ja katkaise varsi. Keitä runsaassa vedessä hetki, niin että väri syvenee ja lehdet pehmenevät. Kaada lävikköön ja levitä hiukan viilenneet lehdet varovasti isolle lautaselle.

Keitä bulgur kypsäksi ja siirrä syrjään jäähtymään. Silppua sipulit ja sienet sekä murskaa pähkinät. Kippaa ensin sienet pannulle ja kun niistä on haihtunut nestettä, lisää sipulisilppu ja pähkinärouhe. Lisää seuraavaksi smetana, sitruunamehu ja mausteet. Hauduttele täytettä hetki ja kaada sekaan keitetty bulgur.

Aseta lehti tasaiselle alustalle ruotipuoli ylöspäin. Aseta lehden päälle iso lusikallinen täytettä ja kääri kääryleeksi. Taita lehden reunat käärylettä kääriessäsi sisään, näin täyte ei pääse valumaan ulos. Paista kääryleitä pannulla voissa 2-3 minuuttia molemmin puolin, kunnes ne ovat saaneet väriä. Kaada pannulle 1 dl vettä ja 2 rkl valkoviiniä. Hauduta kääryleitä noin 10 minuuttia.

Kuvassa kääryleet pannulla ennen kuumennusta. Paistamisen ja hauduttelun jälkeen väri ei olut enää noin nätti ja selkeä. Kääryleistä tuli tosi hyviä, punajuurenlehdet pysyivät hyvin ehjinä, vaikka vaikuttivat ohuemmilta kuin esimerkiksi viinilehdet. Makukin oli oikein jees ja kääryleet keräsivät kehut ruokavierailta. Tarjoilin kääryleet hieman jäähtyneinä, toimivat varmasti sekä kylminä että kuumina.

Suolainen pannari on aika jeppis valinta kun haluaa jotain lämmintä eikä kovin tuhtia safkaa vaikka salaatin kanssa syötynä. Alkuperäinen resepti on Maku.fi:stä.

Pellillinen

1 sipuli hienonnettuna
5 dl (herkku)sieniä hienonnettuna
1 suippopaprika hienonnettuna
1 kevätsipuli hienonnettuna
1 rkl ruokaöljyä
1 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
5 dl kevytmaitoa
3 munaa
2 1/2 dl hiivaleipäjauhoja
yrttejä maun mukaan, esim. paprikajauhetta, basilikaa, lipstikkaa, persiljaa

Paista sipuli-sienisilppua ja paprikasilppua öljyssä, kunnes neste on kokonaan haihtunut. Lisää sekaan hienonnettu kevätsipuli ja mausta seos suolalla ja myllystä rouhitulla pippurilla. Ota pannu levyltä ja anna jäähtyä.

Sekoita maitoon munat ja jauhot. Lisää joukkoon sieniseos sekä yrtit ja sekoita hyvin. Kaada seos voidellulla leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Kypsennä 225 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes pannarin pinta on kauniisti ruskistunut.

Maustamisessa ei mielestäni kannata pihistellä. Itse olen edelleen vähän liian helläkätinen, ronskimminkin voisi laittaa. Pannarin koostumus oli tosi jees!

Päätin vihdoin tehdä itse jugurttia, koska meillä menee maustamatonta luomujugurttia litran verran viikossa ja halusin testata, maksaako itsetehty jugurtti vaivan. Löysin reseptin jostain netin syövereistä, mutta en muistanut merkata lähdettä muistiin.

Reilu litra valmista jugurttia

1 l punaista maitoa
2 dl maustamatonta jugurttia (bulgarialaista tai turkkilaista tai jotain muuta paksua)

Kaada maito kattilaan ja kiehauta. Nosta kattila liedeltä ja anna maidon jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita jugurtti jäähtyneen maidon joukkoon. Lämmitä uuni 50 asteeseen ja ota pois päältä. Laita jugurttiastia uuniin ja anna olla uunissa yön yli. Aamulla jugurtti on valmista ja säilyy viikon verran jääkaapissa.

Laitoin ekaan satsiin vain pari ruokalusikallista turkkilaista, jolloin jugurtista tuli mielestäni liian löysää. Koko purkillinen teki koostumuksesta juuri passelin. Jugurttia on kiva tehdä toisinaan, mutta kulutusmaitoa ei harmi kyllä saa luomuna. Raakamaidosta olisi joskus ihana kokeilla tehdä jugurttia samalla reseptillä!

Yritän joskus miettiä hyviä makeita juttuja, jotka veisivät makeanhimon, mutta eivät olisi liian överimättöä tai se perus pala tummaa suklaata. Quinoaa-blogin suklaakastike kuulosti (ja varsinkin näytti!) juuri sopivalta varioitavalta makeaksi iltapalaksi hedelmien dippailuun.

3 rkl kaakaojauhetta
1-2 rkl hunajaa
3 dl liotettuja cashewpähkinöitä
ripaus laatusuolaa
1-2 tl kardemummaa
vettä sen verran, että tahna sekoittuu
(ahomansikankukanlehtiä)

Laita kaikki aineet blenderiin ja surauta tahnaksi. Onnistuu varmasti myös sauvasekoittimella surautellen.

Omasta dipistäni tuli karheampaa ja vaaleampaa kuin Quinoaa-blogin versio, mutta maku oli tosi jees! Ensin ajattelin että voisi olla makeampaa, mutta tulin toisiin aatoksiin. Kokeilin dippaila myös Nutellaan joka on ihanaa, mutta siitä tuli jo tuttu mättöfiilis. Tämä maistui jotenkin selkeämmältä ja “puhtaammalta”.