Aiheen ‘Vieraissa’ Arkisto

Täältä tähän

25.11.2012

Herkkuruoka-blogi on maannut henkitoreissaan jo puolitoista vuotta ja odotellut jotain. Lopettamista, uusiutumista, ehkä vain uutta postausta. Tässä se tulee, kaikki kolme samassa paketissa. Lopetan Herkkuruuan päivittämisen ja toivotan kaikki Herkkuruuan lukijat, jotka vielä täällä joskus käväisevät, tervetulleiksi tsekkaamaan mun ja ystäväni Tiinan uutta blogia nimeltään Leuhkat eväät.

Leuhkojen eväiden aiheet pyörivät hyvin samojen teemojen ympärillä kuin Herkkuruuassakin, eli helppojen arkiruokien, kasvispainotteisuuden, matkailun ja uusien raaka-aineiden kokeilujen, luomu- ja lähiruokaa unohtamatta. Sesonkiajattelua on ehkä enemmän, kun se on noussut tärkeäksi osaksi omaa ruuanlaittoa ja testataan myös tuotteita. Tiinan ansiosta Leuhkiksesta löytyy varmasti myös enemmän makeita herkkuja kuin täältä, itse kun en hirveästi makeita juttuja leivo. Julkaisen myös Herkkuruuan reseptejä Leuhkiksessa sitä mukaan kun Herkkuruuan safkoja kokkailen.

Kiitos kaikille kolmesta ja puolesta vuodesta ja kommenteista sen jälkeenkin! Herkkuruoka jää vielä nettiin muutamiksi kuukausiksi, eli jos täältä löytyy jotain reseptisuosikkeja, ne eivät katoa heti huomenna.

Nähdään Leuhkojen eväiden parissa!

Hippunen Berliinin safkoista

1.10.2010

Berliinin reissusta on jo parisen kuukautta, mutta vasta nyt saatte muutaman otoksen reissusta.

Parasta Berliinissä oli ehdottomasti ruoka. Sitä oli paljon, hinnat vaihtelivat sikahalvasta kohtuulliseen, valikoimaa oli maailman ympäri ja pelkällä luomulla pystyisi helposti elämään ilman konkurssia tai yksipuolista ruokavaliota. Aamiais- ja brunssikulttuuri on onneksi alkanut hivuttautua jo Turkuunkin, mutta näihin setteihin on vielä matkaa.

Alempi kuva on kahden hengen aamupala IM NU -kahvilassa Prenzlauer Bergissä, taustalla toinen samanlainen setti.


Monsieur Vuongin kana-nuudelisetti


Monsieur Vuongin kasvissetti, TODELLA freesi ja hyvä tällaiselle parsanvihaajallekin.


Tortellinit (sisällä muistaakseni sieniä ja salviaa) Cantamaggiossa. Taivaallista, mutta vähän pieni annos.


Luomujätskibaarin taivaallinen valikoima. Paras minttujätski ever, jätskimassan seassa oli mintunlehtiä <3


Edellisen kuvan valikoima siis Naschkatzesta, Prenzlauer Bergistä.

Aika monta reissua vielä tarvitaan Berliinin ruokapaikkojen koluamiseen. Pitäisi ehkä muuttaa sinne.

Uusi Vanha Rauma

28.7.2010

Käytiin Raumalla, tai oikeastaan koko päivä kului Vanhassa Raumassa. Edellisestä visiitistä on kolmisen vuotta ja aika kivoja uusia mestoja on avattu sen jälkeen!

Aloitettiin Kontion Konditoriasta, joka on ilmeisesti melko legendaarinen, mutta ehkä vähän persoonaton ja ihan täyteen ammuttu. En tiedä johtuuko paikan laajennuksesta, että tunnelma ei tunnu enää niin lämpimältä ja söötiltä kuin viime reissulla. Sieni-kasvispiiras ja munkkirinkilä olivat kuitenkin jees, tosi karu laajennuosa taas ei.

Vaikkei tämä olekaan mikään muotiblogi, niin pakko mainita pari siistiä vaatekauppaa, joista tehtiin mahtilöydöt! Ekana käytiin MONO Shopissa, joka on ”eko-ystävällisesti ja kierrätetysti valmistettuihin kenkiin ja vaatteisiin keskittyvä putiikki, jossa lisänä myös vintage/second hand vaatteita, laukkuja sekä asusteita.” (lainaus MONOn blogista). Vaikka kauppa on ollut pystyssä vasta neljä kuukautta, ei ollut mitään ”sori sori ei oo viel nettisivuja/käyttikorttia/omia paperikasseja yms”-valittelua, vaan kaikki näytti valmiilta ja kauniilta. Ja nettikauppakin on kuulemma tulossa. Vaikken uusia housuja etsinytkään, oli pakko sortua Monkee Genesin räikeänvioletteihin housuihin, kun olivat kreisit, sopivat ja alessa. Voin puolustautua, että heitin edellispäivänä roskiin neljät rikkinäiset housut, mutta olen silti nyt se tyttö, joka nyt omistaa kolmet violetit housut.

Toinen kiva vaatekauppa on Busstop, joka on ihan MONOn vieressä. Busstopissa oli monta lempimerkkiä myynnissä (Filippa K, Whyred, Dr. Denim, Velour…), tänään alkoi just -50% ale ja rekistä löytyi TÄYDELLINEN harmaa neuletakki. Ihana kauppa, ihanat tyypit ja tosi hyvä valikoima myös asusteita ja lifestyle-kamaa.

Busstopista sain vihjeen perjantaina auenneesta Ruokapuoti Lumosta, joka on myös kahvila. Puodin teaser-nettisivua lainatakseni: ”Luomuporkkanaa, -possua ja -pähkinää. Raakamaitoa, kirnuvoita ja tuoretta kunnollista leipää. Hyvän kahvin tuoksu vastajauhetuista pavuista.” Puotipuksut valittelivat tyhjiä hyllyjä, kun avajaisissa oli käynyt kunnon kuhina ja myllärikin on kuulemma lomalla. Mukaan lähti artisokkarisottoa ja kokemäkeläinen Suven Hehku karpalolimu. Tuotevalikoima oli kyllä huikea tällaiselle luomuliha, -kasvis, -leipä ja -pakastetiskiin tottumattomalle turkulaiselle.

Lumossa oli avaraa ja valoisaa mutta intiimiä ja kotoisaa.

Lumossa löytyy valikoimaa löytyy sekä paketeissa että irtona.

Nälkä iski tapansa mukaan hirveällä voimalla ja piti saada äkkiä sapuskaa. Ystävä oli suositellut aiemmin Ravintola Tallbota (Vanhan Rauman Wähä Tallbo), mutta sinne oli harmillisesti tunnin safkajono, joten päätettiin mennä tsekkaamaan toinen vihje, eli Sali Lounge. Kannatti, koska tämä oli juuri sellainen ateria, jonka vuosipäivänä halusinkin syödä. Ihana alkupalalautanen, tosi freesi burgeri ja seuralaisella törkeen hyvä tattirisotto. Ja kesämenu on tosi hyvä muutenkin, oli vähän vaikea päättää kalalautasen, gratinoidun kasvispastan, päivän kalan ja päivän sosekeiton kilpaillessa suosiosta. Raaka-aineet hankitaan kuulemma mahdollisimman läheltä Raumaa. Istuttiin terassillä syömässä, jossa oli aika kova auringonpaahde, päivänvarjot olisivat olleet paikallaan. Viinilistalta ei löytynyt luomuviinejä ja palvelu oli ehkä vähän liiankin sutjakkaa, mutta ruoka todella kohdallaan.

Sali Loungessa alkupaloiksi syötiin tapaslautanen, jossa valkosipuli-katkarapuja, ilmakuivattua kinkkua, verkkomelonia, rucolaa, marinoituja oliiveja, buffalo-mozzarellaa ja uunikuivattuja tomaatteja.

Tsatsikiburgeri oli raikas ja perunat tosi jees.

Oooh mikä tattirisotto!

Torilla oli kirppis, josta mukaan tarttui vielä vanhoja leipomon pipari- ja muffinssimuotteja sekä kauniit vanhat salaattiottimet. Ai niin, eräältä sisäpihalta löytynyt Herkku & Sisustus Hillokellari (Kuninkaankatu 7) oli myös kiva paikka poiketa. Standissa luki ”vain terveellisiä herkkuja”, ja muun muassa ihania marmeladeja, maustettuja hunajapurkkeja, suklaata ja mukaan tarttunutta ruisnäkkäriä olikin tarjolla.

Nastaa, että Vanha Rauma on säilyttänyt näin turistin silmään perinteikkään ja kauniin tunnelmansa, mutta uusia kiinnostavia juttuja on ilmestynyt tekemään paikasta houkuttelevan ja kiinnostavan myös katumuodin ja luomuruuan ystävälle.

Istanbulin lempijuomat

14.7.2010

Istanbul-kaipuu ei hellitä, mutta onneksi ikävää voi tasata itsetehdyillä versioilla esimerkiksi lempijuomista. Tässä kolme lempparia Istanbulin matkalta.

ayranpurkki
Jugurtista, vedestä ja suolasta valmistettu Ayran viilentää helteellä ja tulista ruokaa syödessä. Kuvan purkkiversiossa ei ole ihanaa vaahtoa, joka syntyy, kun ainekset vatkataan sekaisin.

turkish_lemonade
Turkkilainen limu, eli Turkish lemonade eli Limonata oli ehdoton lemppari, jonka tilasin melkein joka kahvilassa ja ravintolassa. Kuvan versiossa päälimmäisenä on taivaallinen basilikavaahto.

turkkilainentee
Tulppaanin muotoisista laseista tarjoiltava turkkilainen tee (kavereiden kesken kaniinin veri) on melko vahvaa, maustamatonta mustaa teetä. Tätäkin tuli siemailtua päivittäin.

Ayran

Paksua jugurttia ja vettä samassa suhteessa (esim. 2 dl + 2 dl jos juomat tekee kahdelle)
ripaus suolaa

Vatkaa jugurtti ja vesi rivakasti sekaisin tai pyöräytä hetki blenderissä. Sekoita mukaan ripaus suolaa. Jos juoma ei vaahtoudu, laita se hetkeksi jääkaappiin, jossa vaahto alkaa muodostua.

Limonata

n. 1/2 ruukkua tuoretta minttua (reilu puska)
4 keskikokoista sitruunaa
n. 3 1/2 dl kylmää vettä
n. 1 dl sokeria
jäitä
mintunlehtiä ja sitruunalohkoja juoman pinnalle

Napsi minttupuskasta lehtiä noin desimitallinen. Huuhdo lehdet ja kippaa blenderiin. Purista sekaan sitruunoista mehut ja lisää sokeri. Pyöräytä aineksia hetki ja kaada siivilän läpi kannuun. Painele kaikki mehut irti minttu-sitruunamössöstä. Kaada samaan kannuun kylmää vettä ja sekoita. Tarkista maku. Jos on liian makeaa niin lisää vettä. Koristele juoma mintunlehdillä, sitruunalohkoilla ja viilennä jääpaloilla.

Toivottavasti kohtaamme taas ensi vuonna, Istanbul.

Raperperi-toscapiirakka

2.7.2010

Äiti toi maalta hillittömän läjän raparperiä parisen viikkoa sitten. Keitin läjästä mehua, chutneyta (resepti tulossa!), tein simaa (tästäkin resepti tulossa), pussitin muutaman litran pilkottua raparperiä pakastimeen ja tein vielä piirakankin. En ole koskaan erityisemmin pitänyt raparperipiiraasta, mutta Hannan resepti kuulosti hyvältä, etenkin tosca-kerros!

Pohja

2 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 ½ dl kaurahiutaleita
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl sulatettua voita
1 dl jogurttia

Pinnalle

n. 4 dl raparperipaloja
kardemummaa

Kauratosca

100 g voita
1 dl sokeria
2 ½ dl (isoja) kaurahiutaleita
1 rkl vehnäjauhoja
½ dl maitoa

Vuokaan
voita ja kaurahiutaleita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Lisää jäähtynyt sulatettu rasva ja jogurtti ja sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina voidellulle ja kaurahiutaleilla leivitetylle piirakkavuoalle. Levitä raparperiviipaleet piirakalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista 200 asteisen uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

Valmista pohjan paistumisen aikana kauratosca. Sulata voi kattilassa, lisää sokeri ja isot kaurahiutaleet sekä vehnäjauhot ja lopuksi maito. Anna kiehahtaa vain hetki ja ota kattila pois levyltä. Ripottele puolikypsän pohjan ja raparperien päälle kardemummaa. Levitä lopuksi päälle kauratosca ja jatka paistamista uunin keskitasolla noin 10-15 minuuttia, kunnes tosca saa kauniin värin.

Tarjoile esimerkiksi hieman lämpimänä jäätelön kera.

Syötiin piirakkaa luomu-vanilijajugurtin kanssa. Toscaa tuli aika paljon enkä tajua koristelusta sen vertaa, että olisin voinut tehdä toscasta nättejä kekoja sinne tänne enkä kuorruttaa koko piiraan pintaa toscapanssariksi. Kardemumma oli loistava maustaja ja piiraan koostumus tosi hyvä!

P.S. Käytiin eilen Idän Basaarissa, joka oli vähän pettymys, kun paikka oli vielä tosi tyhjä. Tehdään ehkä alkusyksystä uusi vierailu, jospa silloin olisi lisää liikeitä ja uusia mielenkiintoisia tuotteita. Elintarvikekaupan baklava-tiski on nyt jo kunnossa, ostettiin rullia kotiin ja Istanbul-ikävä tuli niitä syödessä.

Baklavat 12 euroa/kilo Idän Basaarista.

Villivihannesretki Ruissaloon

5.6.2010

En ole koskaan käynyt Kreetalla, mutta fanitan paikkaa etäältä, varsinkin ruokakulttuurin osalta. Yksi iso juttu kreetalaista ruokameininkiä on villivihannesten keräminen. Fiilistelin koko talven, että keväällä poimin metsät tyhjiksi, pakastan ja kuivaan oman superruokavaraston seuravaaksi talveksi. Lumet lähti kuitenkin tosi myöhään ja toukokuun viikonloput olivat täynnä, joten pääsin puskiin vasta tänään. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mukaan retkelle lähti poikaystävä, pikkukoira ja villivihanneksiin hurahtanut ystävä. Huristeltiin lähibussilla Ruissaloon ja lähdettiin summamutikassa talsimaan potentiaalisia puskia kohti. Silmissä kiiluivat nokkoset ja koivunlehdet, joita ei saa riipiä puista ilman maanomistajan lupaa, mutta me tuhmurit nappailtiin niitä kyllä paikoista, joissa oli kasvanut nuoria ”jämäkoivuja”, jotka tultaisiin joka tapauksessa raivaamaan.

Nokkosapaja. Huomaa kaupunkilaisen tyylikäs nokkoskassi. Vai voiko noin luonnotonta kassia olla huomaamatta?

Nokkosta löytyi tosi kivasti. Poimittiin sellaisia, jotka eivät olleet vielä kukkineet. Lisäksi ystävän koriin ja mun rumaan kassiin kerääntyi ahomansikan pieniä lehtiä (ei kukkineiden), ketunleipiä ja koivunlehtiä. Voikukanlehtiäkin olisi ollut muttei mitään kunnon apajaa.

Kotona putsasin ja ryöppäsin kaiken. Ketunleivistä tein pestoa (ohje tulossa!), nokkosista keittoa (tästä ohje tulossa) ja osan pakastin, ahomansikanlehdet heitin suklaadipin sekaan (ja tästäkin ohje) ja koivunlehdet laitoin kuivumaan teen toivossa.

Saalis!

Metsässä oli huippukivaa käyskennellä, vaikka kuivuuden takia maa pöllysikin välillä vähän liikaa. Ensi keväänä olen viisaampi varusteiden suhteen, eli hankin korin ja otan suodatinpusseja tai pieniä paperipusseja mukaan, joihin jaottelen eri lajit. Tällä kertaa sain onneksi ystävältä suodatinpusseja, etteivät kaikki rehut pyörineet Stokkan paperikassin pohjalla. Nahkahanskat olivat hyvä valinta nokkosten poimintaan, ensi kerralla vielä sakset messiin!

Kööpenhaminen safkat

18.4.2010

Tässä tulee vihdoin kooste Köpiksessä käymistämme ruokapaikoista. Kaupunki oli kyllä täynnä kivoja ravintoloita ja varsinkin kahviloita. Hintataso oli melko kallis, mutta annokset valtavia. Ei tullut kertaakaan ”snägärin kautta hotellille”-fiilis.

Mentiin saapumispäivänä luomuravintola BioMioon, joka oli lähellä meidän hotellia. Kassatyypiltä sai pankkikortin näköisen läpyskän, jonka kanssa mentiin kokin luo tiskille, ja safkat tilattiin suoraan häneltä. Kokki antoi elektronisen palikan, joka hälyytti sitten, kun ruoka oli valmista ja sen sai noutaa tiskiltä.

Valoisa ja söpö BioMio

Tilasimme molemmat marokkolaisia lammaspullia ja kuskusia. Ruoka oli ihan jees, ei mikään tajunnanräjäyttävä herkkuannos. Mulla menee aina vähän fiilis, jos luulen tilanneeni lämmintä ruokaa ja keittiöstä saapuu jotain kylmää. Tässä annoksessa pullat olivat lämpimiä, mutta kaikki muu kylmää.

Ihan ok mättö BioMiossa.

Ravintoloista digattiin eniten Frk. Barners Kælderia, joka tarjoilee perinteisiä tanskalaisia kotiruokia. Ravintolassa kävi kyllä yhtä nolosti kuin Istanbulissa Nevizade-kadun meyhane-ravintolassa, eli tilattiin liikaa eikä jaksettu syödä kuin puolet. Listassa luki mitä kaikkea kahden hengen maisteluannos sisältää, mutta ei jotenkin tajuttu ekan tarjottimellisen jälkeen, että toinen samanlainen olisi vielä tulossa.

Frk. Barners Kælderin ensimmäiseltä tarjottimelta löytyi majoneesia, leivitettyä turskaa, kanelisilliä, currysilliä, sianihraa leivän päälle, sipulia ja kapriksia.

Toisella tarjottimella oli vasikkaa, punajuurta, jotain paahdettua kanajuttua kastikkeessa, maustekurkkuja, vuohenjuustoa ja paprikaa sekä jotain herkkusieni-lihajuttua.

Frk. Barners Kælderin ruoka oli kyllä tosi hyvää ja tunnelma mukavan ruutuliinainen ja tumma. Meidän lisäksi lounaalla oli vain pari pönäkkää tanskalaissetää. Muita hyviä ravintoloita olivat Europa 1989, jossa söin tosi freesin salaatin (joka sisälsi mm. sokeriherneenpalkoja ja vihreitä papuja, joista en edes tykkää) ja burgerikin maistui pöydän toisella puolella, sekä hotellimme vieressä sijaitseva pakistanilais-intialainen Koh-I-Noor, joka on auki yhteentoista ja viikonloppuna kahteentoista. Leivät ja riisi tilataan erikseen, joten jätin riisin pois, kun intialaismätöissä parasta on aina naan-leipä ja soosi.

Kahviloista parhaimmaksi osoittautui Jazz Kælderen (tosi kämäset nettisivut). Kahvila oli kaksi huonetta, joista toisessa oli kahvilatiski ja muutama pöytäryhmä, isommassa huoneessa taas useita pöytäryhmiä, pieni lava livemusalle, levykauppa ja dj-pöytä. Kaikki huonekalut olivat myynnissä.

Tilasin pienen a Love Supremen ja poikaystävä pienen Big Benin, juomiksi luomumehut. Molemmille tuotiin kaksi ISOA leipää, joista ei jaksettu kuin toiset puolet ja toiset otettiin eväiksi. Leivät olivat tosi hyvät, ei mitään perus kinkku-juustosämpylöitä.

A Love Supreme Jazz Kælderenissa. Kahden tuhdin leivän välissä mm. avocadoa, grillattua paprikaa, ituja ja marinoitua selleriä.

Tante T on huippuhyvä istuskelupaikka teen ystäville. Paikka oli tosi täynnä lauantai-iltana, mutta päästiin lepuuttamaan hetkeksi upottaviin nojatuoleihin ennen kuin pöytävarauksen tehneet tulivat (pöytävaraus teekuppilaan!). Teevalikoima oli tietysti mahtava ja teen kanssa nautitut jättimäiset maapähkinäkeksit hyviä. Kaikenmoisia kakkupalojakin olisi ollut.

Huono kuva mutta hyvät setit Tante T:ssä.

Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen kahvila on myös pieni etelä-amerikkainen Rayuela, jossa on rento fiilis ja hyllymetreittäin espanjankielistä lukemista. Saakelin kylmänä päivänä Rayelan minttutee ja toastit (2x manchego-kolmio + 2x espanjalainen munakas-kolmio + pienet oliivikipposet) lämmittivät.

Etenkin kööpenhaminan persoonalliset kahvilat saivat sydämen pamppailemaan ja haaveilemaan omasta pikku kahvila-baari-näyttelytila-kaupasta. Toimisipa Turussakin… Luomumeininki on myös tosi jees ruokapaikoissa ja palvelu pelasi luonnollisesti todella näppärästi englanniksi. Toivottavasti päästään joskus käymään Köpiksessä myös kesällä, kun kaikki hehkuttaa miten mieletön kesäkaupunki se on.

Tulevana kesänä ei pitänyt lähteä mihinkään vaan hengailla kotimaassa pikkukoiran kanssa, mutta pikkukoira meneekin elokuun alussa maalle hoitoon ja me suunnataan pikavisiitille Berliiniin. Seuraava ulkomaapostaus siis loppukesästä!