Aiheen ‘Säilöntä’ Arkisto

Raparperichutney

17.9.2010

Herkkuruoka on ollut hävyttömän pitkällä tauolla, samoin perheemme muut blogit. Kiire kiire kiire, joka ei vieläkään tunnu hellittävän, mutta tässä raparperichutneya muistuttamaan kesästä ja raparperikaudesta. Tänä vuonna sain äidiltä niin reilun satsin raparperia, että teen tätä chutneya talvellakin pakastamistani raparpereista. Ohje on Maku-lehden (3/2010) strömsöläisten resepti.

noin 8 dl

1 l raparperinpaloja
3 punasipulia
4 valkosipulinkynttä
1 chilipalko
4 dl sokeria
1 dl omenaviinietikkaa
2 tl suolaa
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna tai inkivääritahnaa

Kuori raparperit ja leikkaa sentin paksuisiksi paloiksi. Silppua kuoritut sipulit. Hienonna halkaistu chili, jonka siemenet on poistettu.

Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin tunnin verran, välillä sekoittaen.

Kaada kuuma chutney puhtaisiin, lämpimiin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä. Maistele ensimmäisen kerran vasta parin viikon kuluttua.

Aluksi tuli mieleen Blankon thalilautasen chutney, sitten en keksinyt minkä kanssa chutney sopisi ja lopulta lisäsin sitä melkein kaikkiin ruokiin mukaan. Huippishyvä ja jääkaapin perälle unohtunut viimeinen tölkki säilyi mukavasti pari kuukautta avaamattomana jääkaapissa.

Säilytyspurkit uusiksi

24.1.2010

Löysin pari kuukautta sitten Varpunen-blogin, joka on täynnä ihania kuvia ja loistavia tuunailuvinkkejä. Itseäni kiinnostaa tietysti keittiöhommat ja etenkin säilytys, koska oma keittiö tursuaa kokoajan kasvavia aarrekasoja ja kokeiltavia raaka-aineita. Hullun hommaa -postauksessa (kuulostaa lupaavalta) Suki tuunasi säilyke-lasipurkeista kauniimpia säilyttimiä, joista innostuin.

Laitoin lasipurkit kuumaan veteen likoamaan, jolloin etiketit lähtivät kätevästi irti. Haettuani sprayn askartelukaupasta painuin tietty into piukassa ulos spreijaamaan. Samalla alkoi  sataa lunta, joten nostin alustan kansineen katoksen alle, jolloin spray lähti valumaan ja nyt juuri kesällä maalatuissa rappusissamme on nolo musta sprayraita… Pitää maalata piiloon kun ilmat ovat suotuisammat maalaamiselle, naapurit saavat siihen asti ihailla söhellystäni.

Rappusten töhrimisen lisäksi lumisade pilasi kannet ja jouduin hinkkaamaan maalit kynsilakanpoistoaineella pois. Seuraavan maalikerroksen tajusin mennä maalaamaan kellariin. Jätin kannet kuivumaan rauhassa muutaman päivän kyläilyreissun ajaksi ja palattuani kannet olivat juuri passelit!

valmiit_purkit

Tadaa! En askarrellut purkkeihin etikettejä, olen enemmän maalarinteippimäen naisia. Purkeista tuli hienot, pitää tehdä joskus uusi satsi. Naapurisovun nimissä seuraavalla kerralla pystytän pajani suoraan kellariin.

Syksyn kuivausvimma

1.11.2009

Olen kuivanut tänä syksynä mustatorvisieniä, suppilovahveroita, omenoita ja päärynöitä. Sienien kuivaamiseen olen kokeillut saunan jälkilämpöä (sienet hyttysverkkoritilällä), huoneilmassa kuivaamista, uunin jälkilämpöä ja puuhellan päällä uunipellin päällä miedolla lämmöllä kuivausta. Paras sähköä kuluttamaton tapa sienien kuivaamisessa taisi olla puuhella, vaikka lämmön kanssa pitää olla aika skarppina. Omat sieneni pääsivät vähän mustumaan…

suppikset

Sain työkaverilta kotimaisia päärynöitä, jotka olivat kooltaan pienempiä ja maultaan vähemmän makeita kuin tuontipäärynät. Päätin kokeillä päärynöihin perinteistä viipaleet narulle ja naru roikkumaan -menetelmää.

Päärynäviipaileiden askartelussa oli hieman vaivaa, kun hedelmän koko oli pieni ja taloudesta ei löydy mitään omenakodan poistoon tarkoitettua työkalua. McGyver-emäntänä irrotin kuulakärkikynästä kirjoituspään ja käytin runkoa pienen pyöreän reiän muottina 8). Sitten vaan päärynärenkulat (ja parit omenarenkulat myös) narulle ja naru pyykinkuivaustelineeseen.

kuivaus1

Annoin renkuloiden roikkua narulla viikon verran, jonka aikana renkulat nahistuivat ja kutistuivat. Renkuloista ei tullut rapeita, joten päätin lykätä ne vielä uunin jälkilämpöön hetkiseksi. Tämäkään ei tuottanut sen kummempaa tulosta, vaikka hedelmät olivat toki jo kuivuneita ja syömäkelpoisia. Lisäsin renkuloita mysliin, ja päärynöistä tuli vihdoin rapeita paahtaessani hunajatilkkasessa pyöriteltyä mysliä uunissa reilun vartin.

kuivaus2

Vaikka sähköä säästävillä konsteilla sieniä ja hedelmiä saakin kuivattua melko näppärästi, menee urakkaan huomattavasti enemmän aikaa kuin hyötykasvikuivurilla. Haluaisin päästä testaamaan kasvikuivuria ja olen harkinnut myös sellaisen ostamista, vaikka kuivurit ovatkin melko kalliita. Työkaverin huono kokemus halpiskuivurista sai vakuuttuneeksi, että jos meille tulee kasvikuivuri, niin se on joku keskihintanen ja hyvä eikä halpa ja surkea.

Olen miettinyt kuivuriksi Evermatia, kun Orakas on niin kallis ja iso. Kävisipä niin hyvä tuuri että löytäisin jonkun kuivuriässän kirppikseltä kohtuuhintaan tai joku haluaisi ostaa kuivurin kanssani puokkiin. Joka tapauksessa kuivuri-asia taitaa siirtyä (taas) ensi vuoteen, onneksi muillakin konsteilla pärjää ihan mukavasti.

Vispipuurorieskat

15.9.2009

Päätin joku aikaa sitten tehdä kunnon satsin vispipuuroa ja pakastaa sen. Sulatettu puuro oli kuitenkin koostumukseltaan inhottavan kuivakkaa ja ”liuskottunutta”, joten olen yrittänyt keksiä puurolle jotain muuta käyttöä. Rieskat ovat ensimmäinen kokeilu, ohje speltti-perunarieskojen pohjalta.

4 isoa rieskaa

n. 2 1/2 dl vispipuuroa
2 munaa
1/2 tl suolaa
1 1/2 dl spelttijauhoja

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Sekoita kaikki aineet kulhossa. Nostele uunipellille leivinpaperin päälle neljä taikinamöykkyä ja tasoita se lusikalla lättänöiksi lettusiksi. Paista rieskoja 13 minuuttia uunin keskitasolla.

vispipuurorieskat

Jännäilin rieskojen koostumusta, mutta siitä tuli tosi hyvä, ennemminkin joustava kuin sitkeä. Leivät toimivat hyvin suolaisena voin ja juuston kanssa, eli rieska ei ollut liian makeaa. Pakastin kaksi rieskaa, jotka puolitin jo valmiiksi. Ne on helppo lykätä suoraan pakastimesta mikroon kun rieskanhimo yllättää.

Lipstikkaa!

28.7.2009

Kuten Suomi-roadtrip -postauksessa kerroin, maistoin ensimmäistä kertaa lipstikkaa ja sain sitä pussillisen kotiin kannettuna. Onneksi osa oli jo valmiiksi kuivattua, joten jos oma kuivausoperaatio epäonnistuu, on edes vähän lipstikkaa talven varalle. Luin netistä kuivausvinkkejä ja suurin osa kokemuksista koski kuivumaan ripustamista, joten päätin kokeilla sitä. Ystäväni äiti, joka lähetti yrtit, kuivaa itse lipstikkansa uunissa, mutta halusin itse kokeilla jotain vähemmän energiaa kuluttavaa.

lipstikka

Jaoin yritit saunavihdan näköisiksi lipstikkakimpuiksi ja ripustin kellarin kattoon. Viimeistään viikon päästä riivin (toivottavasti) kuivat lehdet tiiviiseen, mieluiten tummaan, lasipurkkiin ja alan tutustuttaa myös lipstikasta eli liperistä tietämättömät ystäväni tähän hienostuneeseen makuun. Lipstikkaahan sanotaan lihaliemiyrtiksi, koska siinä on samantyyppistä makua (selleri, palsternakka, purjo) kuin lihaliemikuutiossa. Yrtilä voi siis korvata liemikuution ja sitä kannattaa lisätä jo ruuan kypsentämisen alkuvaiheessa.

Pahoittelut muuten, että blogi on ollut niin juoma-, matka- ja säilöntäkeskeinen viime aikoina! Leivoin eilen hirssistä leipää ja tein lipstikkaista porkkanakeittoa, ja myöhemmin tällä viikolla valmistan punajuuririsottoa, joten perinteisiä reseptipostauksia on tulossa lähitulevaisuudessa. Huomenna käväisen leipomassa karjalanpiirakoita karjalaisseurassa, postaan tästäkin myöhemmin!

Mansikat pakkaseen!

8.7.2009

Tänä kesänä päätin olla viime kesää skarpimpi ja a) ostaa mansikoita torilta pakastimeen kun satokausi on parhaimmillaan b) ostaa niitä tällä kertaa tarpeeksi. Mukaan lähti 10 kiloa Polka-mansikkaa vajaalla 40 eurolla ja ruokakaupasta 15 pakasterasiaa vanhojen risojen ja kannettomien tilalle.

mansikkaa

Pikkupakastin on nyt ääriään myöten täynnä, kun innostuin pakastaan myös siemensämpylöitä ja vispipuuroa (jonka koostumus muuttuu ällön irtonaiseksi sulattaessa, auttaisikohan tähän veden lisääminen, sekoittuuko se puuroon enää?) Pitänee harkita kellarin Vähävirtasen, eli pystypakastimen käynnistämistä, mutta yritän venyttää ylimääräisen energian kulutusta siihen asti, kunnes pakastimeen tulisi muutakin sisältöä. Toisaalta, tuskin pikkupakastimen ahtaminen täpötäyteen on kovin energiatehokasta…

Suosittelen kyllä lämpimästi mansikoihin investointia satokaudella, koska talvella kaupan pakastealtaasta ostetut mansikat tulevat puolta kalliimmiksi, kertoo Työtehoseura. Itsepoimitut (ja kasvatetut) luomumansikat olisivat tietysti se paras juttu, mutta kuljetus mansikkapelloille tai tarjonta kaupungissa eivät aina ole parhaat mahdolliset. Tässä kuitenkin vielä linkki listaan kotimaisista luomumansikan tuottajista.

Sitruksinen kesäkurpitsahillo

11.1.2009

Tein jouluna lähipiirille taas hilloa lahjaksi. Nappasin tämävuotisen ohjeen Yhteishyvä-lehdestä joskus viime vuoden puolella. Resepi löytyy myös Ruokamaailmasta.

Noin 2 litraa valmista hilloa

1 kg omenoita
1 kg kesäkurpitsaa
2 dl vettä
1 sitruuna
1 appelsiini
1 rkl raastettua inkivääriä
9 dl hillosokeria

Kuori omenat. Paloittele ne ja kesäkurpitsat pieniksi paloiksi kattilaan. Pese sitruuna ja appelsiini huolellisesti ja purista niiden mehu ja raasta kuori kattilaan. Kuori ja raasta inkivääri joukkoon. Lisää vesi. Keitä miedolla lämmöllä noin 20 min. Lisää hillosokeri ja  keitä edelleen noin 15 min usein sekoitellen.

Hillo on valmista, kun se alkaa soseutua. Kuori vaahto tarvittaessa. Täytä pestyt ja kuumennetut tölkit täyteen ja sulje ilmatiiviisti. Säilytä hillo viileässä.

Sitruksinen kesäkurpitsahillo

Kuten edelliselläkin hillonkeittokerralla, meinasin taas hajota liian liruun hilloon, joka ei millään meinannut saostua. Keittelin hilloa roimasti yliaikaa ja päätin lopulta luovuttaa ja purkittaa seoksen. Hillopurkkien jäähdyttyä siirsin ne jääkaappiin. Seuraavana aamuna purkeista löytyi juuri sopivan kiinteää ja tosi hyvää hilloa! Nautin oman osuuteni puuron kanssa, ystävä söi hillonsa paahtoleivän päällä. Tämä hillo sopisi myös lettujen kera tai johonkin suolaiseen ruokaan lisättynä.