Aiheen ‘Keittiöstä’ Arkisto

Täältä tähän

25.11.2012

Herkkuruoka-blogi on maannut henkitoreissaan jo puolitoista vuotta ja odotellut jotain. Lopettamista, uusiutumista, ehkä vain uutta postausta. Tässä se tulee, kaikki kolme samassa paketissa. Lopetan Herkkuruuan päivittämisen ja toivotan kaikki Herkkuruuan lukijat, jotka vielä täällä joskus käväisevät, tervetulleiksi tsekkaamaan mun ja ystäväni Tiinan uutta blogia nimeltään Leuhkat eväät.

Leuhkojen eväiden aiheet pyörivät hyvin samojen teemojen ympärillä kuin Herkkuruuassakin, eli helppojen arkiruokien, kasvispainotteisuuden, matkailun ja uusien raaka-aineiden kokeilujen, luomu- ja lähiruokaa unohtamatta. Sesonkiajattelua on ehkä enemmän, kun se on noussut tärkeäksi osaksi omaa ruuanlaittoa ja testataan myös tuotteita. Tiinan ansiosta Leuhkiksesta löytyy varmasti myös enemmän makeita herkkuja kuin täältä, itse kun en hirveästi makeita juttuja leivo. Julkaisen myös Herkkuruuan reseptejä Leuhkiksessa sitä mukaan kun Herkkuruuan safkoja kokkailen.

Kiitos kaikille kolmesta ja puolesta vuodesta ja kommenteista sen jälkeenkin! Herkkuruoka jää vielä nettiin muutamiksi kuukausiksi, eli jos täältä löytyy jotain reseptisuosikkeja, ne eivät katoa heti huomenna.

Nähdään Leuhkojen eväiden parissa!

Mars mansikoille!

19.7.2010

NYT kannattaa käydä hakemassa tämän kesän marjat pakkaseen talven varalle! Helle on pistänyt vipinää mansikoiden kypsymiselle ja entisen mansikkamaaduunarin suutuntumalla suosittelen vahvasti hankkimaan marjat nyt, kun ne ovat vielä makeita ja pysyvät koossa. Ostin omani (10 kg) torilta hintaan 25 euroa/5 kg:n laatikko. Halvemmallakin olisi irronnut (halvimmillaan kai 15 euroa/laatikko), mutta myyjämies, eli viljelijä itse oli tosi mukava ja palveli niin hyvin, että päätin ostaa häneltä. Omani ovat siis Vehmaa suunnilta, noin 55 kilsan päässä Turusta.

Ekana tuoreista marjoista valmistui smoothiet, joissa reilusti tuoretta mansikkaa, Pirkan maustamatonta luomujugurttia (kerrankin löytyi, tätä on ollut kyllä tosi huonosti eri kaupoissa), reilu banskunen, kardemummaa ja hunajaa.

Materiaaliset ilot ja ekat siemenet multaan

27.4.2010

Sain synttärilahjaksi pitkään haaveilemani rautasydämen. Väri ei ollut niin appelsiini kuin kuvista luulin, mutta kiva silti. Nyt kelpaa surautella aamuisin tuorepuuroja, kun KitchenAid vääntää siemenet tasaiseksi massaksi.

Istutin jo muutaman siemenen koemielessä, ehkä ostan vielä jotain muitakin taimiksi kasvatettavia ja loput taimet ostan tutulta viherpeukalolta. Pinaatin kylvän suoraan kukkapenkkiin.

Pieni vilautus myös olohuoneen puolelle, johon ripustimme äsken vuoden parhaan ostoksen, -70%:n alella ostetun Donna Wilsonin neulepuun. Ehkä rahansa voisi käyttää hyödyllisemminkin, mutta tällä hetkellä en tiedä mitään hienompaa!

Blogikatastrofi

8.2.2010

Päivitin blogialustani uudempaan ja poistin samalla kaikki kuvat, jotta Herkkuruuasta löytyvät :( :( :( Yritän nyt kaivella kotikoneita, josko siellä olisi valmiiksi käsiteltyjä kuvia tallella, mutta osa on varmasti pakko käsitellä uudelleen, joten hetki menee, että Herkkuruuassa näkyy taas valokuvat. Tyhmääääääääää :(

Säilytyspurkit uusiksi

24.1.2010

Löysin pari kuukautta sitten Varpunen-blogin, joka on täynnä ihania kuvia ja loistavia tuunailuvinkkejä. Itseäni kiinnostaa tietysti keittiöhommat ja etenkin säilytys, koska oma keittiö tursuaa kokoajan kasvavia aarrekasoja ja kokeiltavia raaka-aineita. Hullun hommaa -postauksessa (kuulostaa lupaavalta) Suki tuunasi säilyke-lasipurkeista kauniimpia säilyttimiä, joista innostuin.

Laitoin lasipurkit kuumaan veteen likoamaan, jolloin etiketit lähtivät kätevästi irti. Haettuani sprayn askartelukaupasta painuin tietty into piukassa ulos spreijaamaan. Samalla alkoi  sataa lunta, joten nostin alustan kansineen katoksen alle, jolloin spray lähti valumaan ja nyt juuri kesällä maalatuissa rappusissamme on nolo musta sprayraita… Pitää maalata piiloon kun ilmat ovat suotuisammat maalaamiselle, naapurit saavat siihen asti ihailla söhellystäni.

Rappusten töhrimisen lisäksi lumisade pilasi kannet ja jouduin hinkkaamaan maalit kynsilakanpoistoaineella pois. Seuraavan maalikerroksen tajusin mennä maalaamaan kellariin. Jätin kannet kuivumaan rauhassa muutaman päivän kyläilyreissun ajaksi ja palattuani kannet olivat juuri passelit!

valmiit_purkit

Tadaa! En askarrellut purkkeihin etikettejä, olen enemmän maalarinteippimäen naisia. Purkeista tuli hienot, pitää tehdä joskus uusi satsi. Naapurisovun nimissä seuraavalla kerralla pystytän pajani suoraan kellariin.

Kodin sydän

17.1.2010

Ajattelin tehdä Chocochilin tapaan postauksen tärkeimmistä työvälineistäni keittiössä, mutta päädyinkin vilauttamaan koko keittiötämme! Pahoittelut rakeisista kuvista, meillä ei ole kovin valoisaa edes päiväsaikaan.

keittio_tyopiste

Muun muassa kotimme uudehko, mutta hipihkö keittiö lumosi meidän ostamaan tämän asunnon reilu vuosi sitten.

keittio_ylahylly

Ylähyllyjen järjestys on uudelleenmietinnässä ja kamat nyt miten sattuu.

keittio_matto

Räsymatot <3

keittio_poyta

Aurinkoseinä herättää aamuisin.

keittio_seina

Aallon A110 löysi paikkansa vihdoin joulun alla, kehyksissä on Taideakatemian joulumyyjäisistä ostettuja ruoka-aiheisia kortteja sekä Joutomaan Yhteinen soppa -printti.

keittio_hylly

Rakastan purkkeja, hyllyjä, lokeroita ja muuta ihanaa roinaa.

Ruokahuolto kuosiin aikaa ja rahaa säästäen

10.1.2010

Moni tuttu jaksaa päivitellä viitseliäisyyttäni ruuanlaitossa. Tietysti rakkaimpaan harrastukseen haluaakin panostaa, mutta kyllä ruokahuollon saa pelaamaan pienemmälläkin viitseliäisyydellä. Tässä muutama aikaa ja rahaa säästävä käytännön vinkki, joihin eivät kuitenkaan kuulu puolivalmisteiden ostaminen tai viikon verran syötävät ruokasatsit. Parasta ennen -päiväysten kyttääminen on yksi mainitsemisen arvoinen säästövinkki jota en itse kylläkään harrasta, sillä käyttämistäni tuotteista ei oikein tunnu löytyvän oransseja lappuja.

Mieti viikon ruokalista ja laadi sen pohjalta kauppalista

Tähän vinkkiin saan yleensä vastaukseksi, ettei voi tietää etukäteen mitä tekee mieli. Tee siis viikon listasta niin houkutteleva, että tekee mieli sen kaikkia ruokia joka päivä! Kahdeksi päiväksi riittävät ruuat (esim. keitot ja laatikkoruuat) helpottavat ruuanlaittoa, kun kiireisiin iltoihin voi ajoittaa pelkän ruuan lämmityksen. Listan tekoon voi mennä aluksi vähän pidempään, mutta homma automatisoituu ajan myötä eikä ruokia tarvitse miettiä joka päivä kiireessä. Mietintää helpottaa myös vakiojutut. Itse mietin aina yhden kalaruuan ja vähintään yhden keiton valmistettavaksi. Hoidan miettimishommat sunnuntaina ja käyn kaupassa sunnuntaina tai maanantaina.

kauppalappu

Käy kerran viikossa kunnolla kaupassa ja kerran täydennysostoksilla

Kun ruokalista on mietitty, voit lähteä hyvällä fiiliksellä kauppaan, kun tiedät mitä haet. Kaikki jutut eivät säily viikkoa, joten tee mahdolliset täydennysostokset, vaikkapa viikonlopun kala, loppuviikosta. Täydennysreissunkin voi suunnitella (itse olen niin hikari, että pyrin tekemään täydennyslistankin samalla kun suunnittelen viikon ruokaostoslistan), jotta ei tulisi jumiuduttua jokapäiväisiin pikkukauppareissuihin ja useampiin heräteostoksiin.

Hyödynnä tähteet

Ylijääneestä perunamuusista voi loihtia seuraavana päivänä nopeasti perunarieskoja keiton seuraksi (taikinan ainekset sekoitetaan, taputetaan pellille ja paistetaan, that´s it ilman kohotuksia ja muuta pidempää säätöä), puuron voi piilottaa sämpylä- tai pannukakkutaikinaan, tomaattikeiton jämän voi kaataa vuokaan uunikasvisten/-juuresten seuraksi ja niin edelleen. Väitän, että kaikki tähteet voi hyödyntää jatkokäytössä. Jos ei oma mielikuvitus riitä niin kysy joltain toiselta ruuanlaittajalta vinkkejä.

Syö sesongin mukaan

Tätä vinkkiä toitotetaan paljon, mutta itse aloin miettiä asiaa vasta viime syksynä. Sesongin mukaan syöminen säästää selvää rahaa ja ruuan makukin on parempi. Talvella ostettuja tomskujahan ei voi oikein edes verrata kesäisiin, joten miksi ostaa tomaatteja väkisin talvella? Suolakurkku on jees leivän päällä talvella ja purkkitomaatti ruuanlaitossa. Tänä talvena olen löytänyt juurekset ja säästänyt törsäämättä kasvihuone-kasviksiin. Keväällä ajattelin säästää keräämällä villivihanneksia luonnosta ja kesän ja syksyn sadonkorjuu sekä marjastus ja sienestys ovat parasta ulkoilua, euronkuvat vaan vilkkuvat silmissä! Asun itse kaupungissa, mutta pyörällä tai bussilla pääsee kuitenkin kätevästi lähimetsiin.

Pidä ruuanlaittotalkoot ystävien kanssa

Aika moni ystäväposse kokoontuu yhteen laittamaan illallista, mutta miksei samalla vaivalla tekisi vähän isomman satsin ruokaa, josta jokaiselle riittäisi kotiinviemistä? Jyrki Sukula vinkkasi joskus jossain ruokalehdessä, että porukalla kannattaa keitellä vaikka iso satsi kasvis- tai lihalientä, tehdä tortellineja tai grissinejä. Myös supersatsi sämpylöitä, kasvispyöryköitä tai chutneya toimisi. Toivottavasti saan itse tänä vuonna koottua pikkupossen innokkaita kokkeja, joiden kanssa voisi korkata viinipullon ja kääriä hihat. Saamani kutsu karjalanpiirakkatalkoisiin on ainakin vielä voimassa, mutta äidin ja karjalaismummon kanssa korkit taitavat pysyä kiinni.

Pakasta ja kuivaa

Jos kodistasi löytyy pakastin, olet onnekas paskiainen. Itse olen tuplapaskiainen, koska keittiön pikkupakastimen lisäksi kellarista löytyy pakastinkaappi, kotoisammin Vähävirtanen. Virtanen hurisee loppukesästä alkukevääseen, kunnes talven yli säilöttävät on syöty ja koittaa tuoreemmat ajat. Torilta ostetut ja itse säilötyt mansikat tulevat puolta halvemmaksi kuin pakastemansikoiden ostaminen. Suuresta leipäpussista voi puolet pistää pakastimeen, jolloin homehtuneita jämäleipiä ei jää suuren pussin pohjalle pyörimään.

Kuivaaminen on myös oiva säilöntäkeino, joka säästää sekä tilaa että rahaa. Kuivattujen juttujen säilytykseen ei mene pakastimen viemää energiaa ja itse kuivaamisenkin voi hoitaa energiatehokkaasti, jos ei halua kuluttaa sähköä uunikuivaukseen. Jos kuivattavaa on paljon, voi harkita kuivurin ostoa uutena tai käytettynä (harkitsen itsekin, olisi parasta ostaa vaikka kimppaan jonkun kanssa). Myös Martat vuokraavat kuivureita, mutta näitä ei tietty ihan joka kaupungista löydy.

puolukat

Jos asenne ruuanlaittoa kohtaan on ”Wham, bam, thank you ma’am”, eli minimimäärä vaivaa, pääasia että nälkä lähtee nopeasti ja voi keskittyä johonkin tärkeämpään, niin nämä vinkit eivät ehkä innosta. Itse ajattelen ruokaa kivana tekemisenä ja hyvinvointini lähteenä, joten olen valmis käyttämään aikaa ja vaivaa siihen. Arkisin tunti tai puolitoista (sisältää aterioinnin) ei mielestäni ole liikaa. Ihmisethän käyttävät ruuanlaittoon kokoajan vähemmän aikaa (en voi nyt laittaa lähdettä tähän, kun lähdekirja on lainassa), mutta kiire ei silti tunnu hellittävän, ylipainoluvut kyllä nousevat. Minä haluan tietää mitä suuhuni laitan.

Niin ajan kuin rahan säästäminen motivoi miettimään asiat mahdollisimman toimiviksi omalle kohdalle. Sujuva ruokahuolto on iso osa omaa toimivaa arkirutiiniani ja ruuanlaitto tuo kotitöistä ehdottomasti eniten mielihyvää arkeen. Joskus en millään keksi mitä laittaisin ruuaksi tai se saakelin ruoka epäonnistuu joka työvaiheessa, mutta sama hommahan se on punaisen paidan ja valkopyykin kanssa, välillä menee perseelleen. Seuraavalla kerralla sitten taas uusia voittoja kohti!